Linkit
 Feelmax

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Uutiset, uusimmat ylinnä

 

 

27.11. 2008 Artsi:

 

Aina ei kova työ pelkästään riitä…. 

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että juoksu ja hiihto kulkee,  kropasta saadaan kaikki irti, ennätykset paukkuu ja mitaleitakin ropisee?

Yleensä tähän vastataan, että pitää treenata tarpeeksi paljon ja riittävän tehokkaasti. No näinhän se tietysti onkin, mutta lopputulokseen vaikuttaa moni muukin tekijä  ja näillä muilla tekijöillä on yllättävän suuri osuus. Olisi nimittäin liian yksinkertaista, jos mitaleita jaettaisiin sen mukaan, kuka on eniten juossut kilometrejä tai kuka on eniten käyttänyt aikaa harjoitteluun. 

Totta kai harjoittelu ja sen laatu ovat lopputuloksen kannalta tärkeä asia. Treenaamisen on oltava säännöllistä ja mikäli mitaleille halajaa, on päästävä nopeasti rytmiin, jossa harjoitellaan useasti kaksi kertaa päivässä. Harjoittelun on oltava nousujohteista ja pitää tietää, miten treenataan sisulisäikäisenä, miten nuorten sarjoissa ja mitä vaaditaan aikuisiän harjoittelulta.

Määrää pitää tulla tarpeeksi ja tehoja on oltava riittävästi. Mutta ihmeellistä kyllä, että useasti urheilija, joka on hieman ”aliharjoitellut”, menestyy paremmin kuin hieman yliharjoitellut!  Harjoittelun on nimittäin oltava kehittävää, eikä kuluttavaa. Lisäksi suoritus on aina taloudellisempaa, kun vedetään 100%:n sijasta hieman pienemmillä tehoilla.  Mutta rajojen kokeiluakin tarvitaan. Jossain vaiheessa on harjoittelussa otettava myös riskejä. Ilman riskinottoja se todellinen huippu jää mahdollisesti näkemättä.

Mutta vaikka me treenataan huippuhyvin, niin lopputulokseen vaikuttaa ratkaisevasti myös lepo. Ihminen ei todellakaan ole kone. Kovan harjoituksen jälkeen elimistö rakentuu lähtötasoaan vahvemmaksi vain ja ainoastaan levon aikana. Ja uni on tärkeä osa urheilijan lepoa. Urheilija tarvitsee yöunta 8-10h/vrk. Tosin yksi hieman huonommin nukuttu yö ei kyllä pilaa esimerkiksi seuraavan päivän kilpailua. Unirytmin ja harjoittelun kannalta on tärkeää, että nukkumaan mennään aina suunnilleen samaan aikaan, ja myöskin heräämisajan pitäisi pysyä suunnilleen vakiona. Mikäli jonakin yönä nukkumaan mennään syystä tai toisesta aamuyön tunteina, niin on aika arveluttavaa tehdä enää samana vuorokautena ainakaan mitään kehittävää treeniä.

Levon merkitys korostuu myös harjoitusten välisenä aikana. Jos meillä on liian kiireinen elämänrytmi eli ollaan koko ajan ”menossa”, niin palautumisen kannalta syntyy lopulta melkoisia ongelmia ja harjoittelusta ei saada enää maksimaalista hyötyä.  Monet ovatkin sitä mieltä, että pelkkä fyysinen harjoittelu on lopulta hyvin harvoin syynä ns.ylirasitustilaan. Usein on kyse siitä, miten muu elämä etenee siinä rinnalla. Ylirasitustila kehittyy usein salakavalasti ja jos se pääsee pahaksi, siitä palautuminen saattaa kestää kuukausia, jopa vuosia. Joskus siihen päättyy koko urheilu-ura. Eli…ole urheilija 24 tuntia vuorokaudessa, sillä 4 tunnin hyvä harjoittelu valuu hukkaan, jos 20 tuntia elää ”ei urheilijana”!  Ihan hyvin sanottu, kunhan ei käsitetä asiaa väärin.

Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen muutamia vuosia sitten kaksi tasavahvaa urheilijaa, joista toinen opiskeli ja treenasi kovalla innolla 120km/vko. Asenne oli treenaamiseen hyvä, mutta kaiken muun ajan tämä kaveri oli johonkin suuntaan menossa ja nukkumaanmenoajat valuivat säännöllisesti sinne puolenyön tuntumaan. Toinen kaveri taas teki säännöllisesti 8 tunnin työpäivää. Viikkoharjoitusmäärät pyörivät vain 70km:n tuntumassa, mutta kyseinen urheilija noudatti erittäin ”säännöllistä ja rauhallista” elämäntapaa. Tuli kevään ensimmäinen vitosen maantiekisa ja jokainen arvaakin lopputuloksen: Tämä ”70km:n” urheilija juoksi matkan noin minuutin kaveriaan kovempaa ja sama tahti jatkui pitkin kesää. Näin se vaan tahtoo mennä.

Muita erittäin tärkeitä lopputulokseen vaikuttavia asioita ovat mm. lihashuolto, venyttelyt ja hieronta. Lihaksiston pitää olla hyvässä kunnossa, jotta harjoittelusta saadaan kaikki hyöty ja vältytään vammoilta. Hieronta on yksi suosituimmista lihasten huoltotoimenpiteistä, mutta on tärkeää muistaa, että se ei koskaan korvaa esimerkiksi venyttelyä. Venyttelyn on oltava jokapäiväinen rutiini. Venyttelyssäkin on oltava monipuolinen. Tarvitaan rauhallisia pitkäkestoisia venytyksiä, mutta myös ”pumppaavaa” venyttelyä sekä tietyntyyppistä retkuttelua ja heilahduksia sisältävää venyttelyä. Hieronnassa on syytä käyttää sitä hyväksihavaittua samaa hierojaa, joka oppii tuntemaan urheilijan lihaksiston. Hierojalla on syytä käydä säännöllisesti eikä vain siinä vaiheessa kun lihaksisto on täysin juntturassa. Hieronnan ei aina tarvitse olla ns.syvähierontaa, vaan sitä voidaan käyttää myös palautumisen ja rentoutumisen parantamiseksi. Jotkuthan ottavat kevyen ravisteluhieronnan vielä verryttelyssä puoli tuntia ennen starttia. Mutta tärkeämpiä asioita ennen hierontaa ovat todellakin omakohtainen lihashuolto, johon kuuluvat venyttelyjen lisäksi mm.vesihieronnat, uinti, vesijuoksu, kylmähoidot ja vaikkapa perinteinen saunominen. Eli ellei itse ole valmis tekemään asioita lihashuollon ja palautumisen eteen, niin ei siihen sitten hierojaakaan tarvita.

Urheilijan suorituskyky on erittäin paljon riippuvainen myös oikean ravinnon laadusta ja määrästä. Harjoittelu lisää energian ja nesteen tarvetta, joten näidenkin tekijöiden suhteen kannattaa olla tarkkana. Yleisohjeena voi pitää, että joka päivä kannattaa syödä monipuolisesti ja riittävästi, jotta energiaa riittää harjoitteluun ja jokaiseen treeniin voi lähteä siltäkin osin palautuneena. Normaali kotiruoka riittää todella pitkälle. Tärkeää olisi, että päivän ruokailuajat olisivat nekin suhteellisen vakioita, kuten myös treeniajatkin. Ravinnon sisältöön kannattaa toki kiinnittää huomiota, mutta silloin kun treenataan paljon ja kovaa, niin ei ole suuri synti, jos välillä nautitaan grillimakkaraa tai kääretorttua!

On totta kai myös monia muitakin asioita, joilla on lopputuloksen kannalta merkittävä osuus: olosuhteet, varusteet, kaveripiiri, vanhemmat, valmentaja jne… Tässäpä näitä tällä kertaa. Ei muuta kuin iloisella ilmeellä ja huumorilla eteenpäin. Siitä ne maisemat rupeavat vaihtumaan entistäkin nopeammin.

Artsi

 

10.10.2008 Artsi:

Vanhuustauti ja älytön kiire!

 

Kun seurailee noita yleisurheilun ja hiihdon arvokisoja, niin varsinkin kestävyyslajeissa siellä jyllää pitkälti kokeneet kolmekymppiset ketut. Pekingin olympialaisissa maratonin kahdeksan parhaan juoksija keski-ikä oli 33 vuotta. Mitalikolmikon keski-ikä oli 35v ja voittaja 38v. Kolmekymppiset siellä jylläsivät monilla muillakin matkoilla. Mutta näinhän sen pitääkin olla. Eikös se kestävyysurheilijan paras ikä ollutkin siellä kolmenkympin kantturoissa.? 

Mutta miten meillä Suomessa näihin asioihin suhtaudutaan. Valastin Kirsi kirjoitteli syksyllä tästä asiasta varsin hyvin. Kirsi totesi tästä ”vanhuustaudista”, että tämä on ongelma vain Suomessa. Meillä tähän kysymykseen suhtaudutaan Kirsin mukaan niin, että kolmekymppiselle tullaan jo sanomaan hyvinkin suoraan, että vieläkö sinä urheilet? Eikö olisi jo korkea aika tehdä jotain muuta? Ja samaan aikaan muualla kolmevitoset voittaa arvokisamitaleja…! Kirsi toteaa, että joka syksy liitossa ihmetellään, miksi varsinkin naiset lopettavat urheilun niin aikaisin, mutta kun tulee valintojen aika ja rahan jako, niin yli 30-vuotiaille ei ole valmennusryhmiin mitään asiaa. Aina kehitellään kaikenlaisia tyttöprojekteja… ihan hyvä niin, mutta eniten tukea kaipaisivat aikuisurheilijat, toteaa Kirsi. Ja jatkaa, että itse hän ei jäänyt mistään vaille, vaikka urheili pitkään. (ja ura näyttää muuten vaan jatkuvan…) Hän opiskeli ja teki töitä koko urheilu-uran ajan ja kuitenkin hän sai kuulla viimeiset 10 vuotta että lopettaisit ja keskittyisit johonkin muuhun. Kirsi toteaakin, että mihin muuhun olisi pitänyt keskittyä, kun hän opiskeli, teki töitä jne.. Mutta näin tämä Suomen vanhuustauti ilmenee. Miten tällaisessa ilmapiirissä voi urheilla, lataa Kirsi. 

Niinpä…kyllähän kaikkien pitäisi muistaa, että urheilemisen ei tarvitse olla oikeastaan millään tasolla kokopäiväistä. On vain oltava sellainen työ, joka on sovitettavissa yhteen urheilemisen kanssa. Viime aikoinakin on vollotettu naisurheilumme onnetonta tasoa, mutta sitä vaan pystyy yhdistämään harjoittelun, opiskelun, työnteon, perhe-elämän, JOS VAIN TAHTOA RIITTÄÄ.  Aivan liian moni heittää hanskat tiskiin kaksikymppisenä eli juuri siinä iässä, jossa olympiatason harjoittelun pitäisi alkaa. Muualla maailmassa tämä on tajuttu jo ajat sitten. Meillä jotkut ihmettelee, miten huono taso meillä on, kun 35-vuotiaat ovat maalissa reilusti ennen parikymppisiä. Eikös sitä pitäisi enemmänkin ihmetellä, jos parikymppiset kepittävät näitä parhaassa kestävyysiässä olevia urheilijoita!!!! Eli juuri siinä iässä olevia urheilijoita, jotka muualla maailmassa voittavat niitä mitaleja. 

Suomessa vaan parikymppisillä tahtoo olla hullu kiire päällä. Äkkiä tuloksia, äkkiä kouluun, äkkiä ammattiin ja äkkiä ”normaaliksi ihmiseksi”. Mutta kuten eräs toimittaja sanoi, niin vaatii todella paljon tällaisessa ilmapiirissä sanoa sukulaisille ja muille, että minä satsaan seuraavat kymmenen vuotta sen asian selvittämiseksi, miten lujaa minä juoksen tai hiihdän.  20-vuotiaalla vaan työelämän ja opintojen lykkääminen viidellä vuodella tuntuu olevan turmion tie liian monelle, mutta 50-vuotiaalle elämä on antanut jo sen opetuksen, että ei ole mitään väliä, valmistuuko koulusta 25-vai 30-vuotiaana.

Meidän vaan pitää rohkaista nuoria kokeilemaan rajojaan ja siipiään, mihin omat lahjat kantavat. Vaikka valinnat ei sitten toisikaan mitaleja ja mammonaa, niin kyllä se tuo ainakin niin arvokasta elämänkokemusta, että sitä ei mistään muualta saa. Eikä sitä ainakaan saa, jos kulkee kompromissien kultaisella keskitiellä. 

Meillä vaan tuo älytön kiire näkyy jo siellä urheilevien sisulisäikäisten ja hopeasompaikäisten tekemisissä. Kuten näilläkin palstoilla on kirjoiteltu, niin täälläkin nämä 12-15-ikäiset ”hiihtäjät ja juoksijat” tekevät ennen kaikkea niin yksipuolista tiettyyn lajiin tähtäävää erikoisharjoittelua, että siinä ei aina ajatella sitä, miten treenaamista pitäisi kehittää seuraavan 15 vuoden aikana. Tuloksena on nuorten sarjojen huippuja, mutta sen jälkeen kaikki eväät onkin syöty. Näin on tapahtunut varsinkin P-Savon hiihdon puolella viimeisten vuosien aikana. Sama asia koskee toki yleisurheiluakin. On kuitenkin muistettava, että parempi että lapset ja nuoret kuitenkin liikkuvat ja treenaavat. Meillä on ihan liian kanssa ongelmaa näiden liikkumattomien nuorten suhteen. Siinähän se vasta tulevaisuuden kansallinen pommi kyteekin.

 

1.10.2008 Artsi:

Näin syksyn tullessa osa urheilijoista pitää pientä lepokautta ja osalla harjoittelu on juuri nyt kiivaimmillaan. Näin tapahtuu myös Varpikkaiden tiimillä. Juoksijaosaston kilpailukausi on lopuillaan ja uusi harjoituskausi pian alkamassa. Antti puolestaan odottaa lumia tai ainakin ensilumenlatuja ja treenaaminen huipentuu juuri näinä kuukausina talven kisoihin. 

Tässä vaiheessa on hyvä tehdä pientä yhteenvetoa tältä vuodelta ja nimenomaan varpikkaiden osalta. Isona plussana voidaan todeta, että tiimiläiset menestyivät kuluneena vuonna kisa-areenoilla varsin mallikkaasti.

Tulos oli sellainen, että urheilijamme saavuttivat vuoden 2008 aikana peräti 17 pm-mitalia ja 11 SM-mitalia. (SM saavutuksissa mukana myös hallit). Saavutus on huikea, kun vielä muistetaan, että näiden lisäksi tuli useita pistesijoja ja kaikkien sijoitukset SM-tasolla ylsivät 12.parhaan joukkoon. Lisäksi Saara pääsi edustamaan Suomea Eurooppa cupiin ja Ruotsi maaotteluun.  

Vaikka tiimin menestyminen kilpakentillä olikin hyvää luokkaa, niin toki parannettavaakin jäi. Omia henkilökohtaisia ennätyksiä eivät urheilijat pystyneet niin paljon tekemään, kun ehkä odoteltiin. Saaran enarit parantuivat huimasti pitemmillä matkoilla, mutta keskimatkojen ajat jäivät viimevuotiselle tasolle. Tosin tytön ennätykset ovat jo sitä luokkaa, että niitä ei ihan joka kisassa pistellä uusiksi. Antti paransi juoksupuolella selvästi vauhtiaan, ja varsinkin kympin noteeraus 34.45 osoitti, että  kone on kunnossa. Sen sijaan muilla tiimimme jäsenillä ennätykset eivät parantuneet tai parannukset olivat varsin pieniä. 

Urheilijoiden terveystilanne on ollut suhteellisen hyvä koko kauden. Ainoastaan Jannen tilanne on ollut ongelmallinen oikeastaan koko vuoden. Jo keväällä alkaneet jalkavaivat pitivät miehen poissa radoilta liki koko kesän. Toivotaan, että vaivat alkaisivat pikkuhiljaa olemaan taaksejäänyttä elämää. Tosin kaikkien osalta on sanottava, että omaan lihashuoltoon, lihaskuntoon ja jalkateräjumppiin ym pitäisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota. Jaana ja Saara ovat käyttäneet myös säännöllisesti Riitan hierontapalveluita, eikä pahempia kiristyksiä ole ollut. 

Tulevaan kauteen urheilijamme lähtevät hieman erilaisista lähtökohdista. Janne ja Joni viettävät näillä näkymin aikaa armeijan harmaissa aina ensi kesään saakka. Mutta treenaaminen onnistuu sielläkin ja jospa siellä tulisi sitä muutakin liikuntaa ohjelmaan, joten peruskestävyyden kannalta tilanne on varmaankin hallussa.

Antin kohdalla harjoittelussa  määrät ja myöskin tehot nousevat näin kisakauden kynnyksellä ja se tarkoittaa myös levon merkityksen korostamista. Mikäli rytmitys onnistuu, niin kaudesta on lupa odottaa ihan hyvää. Ensimmäiset tarkkailut arvokisoihin ovat jo marraskuun lopussa.

Tyttöjen tilanne on se, että kaikki kilpailevat ensi vuonna yleisessä sarjassa.  Kaikkien kannattaa muistaa, että mikäli SM-kisoissa mielii menestyä tai arvokisoihin päästä, niin se vaatii sitä, että harjoittelu on laadukasta ja muu elämä tasapainossa. Aina voi ja pitääkin opiskella…..aina voi ja pitääkin tehdä töitä, mutta harjoittelun ehdoilla please! Onneksi kaikkien osalta voidaan sanoa, että motivaatiotekijät ovat kunnossa, joten iloisella ilmeellä eteenpäin.

 

 

22.9.2008 Artsi:

Tämän vuoden Pohjois-Savon maakuntaviestijuoksu juostiin Karttulassa. Ennakkoon viesteihin ilmoittautui 70 kilpasarjajoukkuetta ja 5 työpaikkajoukkuetta. Viime hetkien sairasteluista johtuen muutama joukkue perui osanottonsa. Järjestäjät tavoittelivat kisoihin huimaa 100 joukkueen osanottoa, joten määrä oli pienoinen pettymys. Kuitenkin karttulanlahden koulun maastoissa viiletti sunnuntaina noin 300 juoksijaa, joten tunnelmaa ja sykettä kisoissa riitti. 

Miesten viestissä nähtiin historian tasaisin kamppailu. KuHi, VarkKv ja VieKo kamppailivat kuusiosuuksisen kisan voitosta rajun taistelun, joka lopulta ratkesi KuHi:n eduksi 14 sekunnin erolla. Näin Varkauden kolme vuotta kestänyt voittoputki katkesi ainakin vuodeksi. Kilpailun voitto huipentui ja ratkesi oikeastaan vasta viimeisellä 1,5 km:n osuudella, johon KuHi:n ankkuri Ismo Kotijärvi säntäsi 15 sekunnin erolla ennen Varkauden Iiro Lehtiniemeä. Vieremän Ari Säisäkin pääsi matkaan  aivan Varkauden kannassa. KuHi:n ankkuri, kaiken kokenut Kotijärvi, hallitsi kuitenkin päätösosuuden ja pääsi tuulettamaan rajusti joukkueensa ykkössijaa. 

Varpikkaista Janne juoksi Varkauden hopeajoukkueessa toiseksi viimeisen kolmen kilometrin matkan aikaan 10.13. Kolmen kilometrin parhaan yksityisajan 10.03 tykitti KuHi:n Mika Leinonen. Kolme kilometriä juoksi myös Lapinlahden ykkösjoukkueessa Joni, joka kellotti ajan 10.55. Lapinlahti sijoittui kisan 7:nneksi.

Miesten viestissä juostiin myös kaksi pitkää 4,5km:n osuutta, jossa Maaningan joukkueen Antti takoi hurjan juoksun nostaen Maaningan sijoitusta usealla pykälällä. Antin yksityisaika 15.01 oli pitkän osuuden toiseksi paras, sillä  Vieremän kova hiihtäjä Johannes Siponen ylsi ainoastaan sekuntia kovempaan aikaan. Maaninkaa voidaan pitää jopa kisan pienoisena yllättäjänä, sillä se sijoittui 6:nneksi jättäen mm. molemmat LaVe:n joukkueet taakseen.

 

Naisten puolella VarpVi palasi mestariksi vuoden tauon jälkeen ja vielä varsin vakuuttavalla yli minuutin erolla ennen Vieremää.  Varpaisjärven voitto perustui erittäin tasaiseen koko kvartetin suoritukseen. Viesti ei ollut kuitenkaan niin selvä, mitä yli minuutin ero lopulta näyttää. Viimeisessä vaihdossa VarpVi:n ero Vieremään oli vain 17 sekuntia, mutta ankkuri Aira-Maarit Immonen  veti viimeisen osuuden hyvällä rytmillä ja näin ero lopulta muodostui varsin selväksi. Kisan pronssia saavutti viime vuoden mestari LaVe, joka jäi voittajasta tasan kolme minuuttia. Edes Saaran mukanaolo ei olisi luultavasti vienyt LaVea tänä vuonna mestaruuteen. Toki se olisi tehnyt kisasta tosi jännittävän.

Naisten kisan pienenä yksityiskohtana voidaan mainita, että Vieremän kovat hiihtäjätytöt  Marjaana Pitkänen ja Kerttu Niskanen juoksivat molemmat kolmen kilometrin osuuden ja näyttivät että kovaa on treenattu ja juoksu kulkee. Molempien tyttöjen yksityisajat olivat kovemmat kuin esimerkiksi varpikkaiden Jaanalla ja Hannalla.

 

Naisten ja miesten veteraanisarjoja hallitsivat odotetusti Mäntylahden joukkueet. Mielenkiintoista oli havaita, että MänVen naistenjoukkue juoksi matkan (6km) selvästi kovempaa kuin N16-vuotiaiden voittojoukkue. Miesveteraanien taso on vieläkin hurjempaa, sillä peräti kolme miesjoukkuetta paineli matkan kovempaa kuin M16-sarjan voittajat.

Miesten 16-sarjaa hallitsivat PHS:n joukkueet ottaen mestaruuden ja pronssin. Kiilaa puijolaisille antoi vain kotijoukkue Karttula, joka yllätti hienosti pronssisijallaan. Naisten vastaavaa sarjaa hallitsi täysin suvereenisesti Iisalmen Visan naiset, jotka nappasivat mestaruuden puolentoistaminuutin erolla ennen Vieremää ja Maaningan kakkosjoukkuetta.

Iisalmen Visan tyttäret voittivat myös 12-ikäisten sarjan. Kisa oli kuitenkin suhteellisen tiukka, sillä Maaningan kvartetti hävisi vain 25 sekuntia. Kolmas oli Siilinjärven Hiihtoseura, jonka ankkuri Satu Kähkönen kirjautti kisan nopeimman yksityisajan tonnin matkalla. Sadun aika oli 3.51. Poikien puolella voiton korjasi Varkauden Kenttäveikot, jonka ankkuri Riku Rundelin ratkaisi kisan viimeisellä osuudella nostaen joukkueensa kolmossijalta mestariksi. Leppävirran Viri ja PHS1 olivat muut mitalijoukkueet. Mielenkiintoinen havainto on, että 12-ikäisten poikien ja 12-ikäisten tyttöjen voittoajat olivat sekunnilleen samat, joten tuossa iässä poikien ja tyttöjen juoksuvauhdissa ei ole merkittävää eroa.

Vaikka viestien osanottajamäärät tippuivat edellisvuoteen nähden, niin jatkoa näille kekkereille saadaan ensi syksynä. Isot kiitokset on annettava  muutamille seuroille ja seurojen vetäjille erittäin suuresta kiinnostuksesta tapahtumaa kohtaan. Kiitokset pitää antaa kaikille viestiin osallistuneille seuroille, mutta erityisesti seurat PHS, VieKo, MaaMa, SonPa, VarpVi, KarttU, MänVe, KuHi, LeVi, ehkä joku muukin…..mutta ilman näiden seurojen massiivista oasanottoa viestien jatkonäkymät näyttäisivat varsin heikolta. 

 

25.8.2008 Artsi:

Suurin osa Varpikkaiden tiimin urheilijoista kilpaili viikonlopun (23.-24.8) aikana SM-kisoissa eri puolella Suomea. Tukijoukot olivat lujilla, kun kannustusta olisi tarvittu yhtä aikaa niin Kajaanissa, Joensuussa kuin Lahdessakin.

Urheilijat saavuttivat kisoissa ainakin sijoituksellisesti erinomaisen menestyksen. Tuloksellisesti jäi varmaankin hieman parannettavaa, sillä omiin henkilökohtaisiin ennätyksiin ei  kukaan aivan yltänyt.

 

Joensuun Kontiolahdella kilpaili Antti yleisten sarjojen ampumajuoksun SM-kisoissa. Lauantain 6km:n yhteislähdössä sijoitus oli 10:s ajalla 26.12.9. Eroa voittajaan jäi vajaat 2minuuttia, mutta pronssiin vain 57 sekuntia. Juoksuvauhdissa Antti pärjää jo tässä vaiheessa varsin hyvin, vaikka kaveri oli kisassa selkeästi aivan sieltä nuorimmasta päästä.  Ammuntakin onnistui hyvin (neljältä paikalta 5 sakkoa), tosin ainahan voi jossitella, että pari sakkoa vähemmän ja mitali….Sunnuntain viestissä Antti avasi avausosuuden mallikkaasti, sillä makuun nolla ammunnan jälkeen hän säntäsi matkaan kisan ykkösenä. Pystypaikan kaksi sakkoa pudottivat sijan 5:nneksi, mikä oli lopulta joukkueen loppusijoituskin.

Hanna kilpaili Lahdessa 22-vuotiaiden SM-kisoissa. Avauspäivänä 3000m:n esteissä sijoitus oli 4:s ajalla 11.24.9. Juoksussa syntyi kova kamppailu pronssista, joka ratkesi 100 metriä ennen maalia Outokummun Marja-Leena Kurjen hyväksi.  Sunnuntain 5000 metrillä Hanna saalisti sitten ehkä hieman yllättäenkin pronssia. Hidasvauhtisessa taktiikkakisassa juostiin alussa liki hölkkävauhtia, mutta viimeisen tonnin (3.19) ansiosta loppuaika Hannalla oli 18.37.97. Näin tytön hieman mollivoittoinen ratakausi sai loppukaudesta todella iloisen ilmeen.

Joni puolestaan kamppaili 19-ikäisten SM:ssä Kajaanissa. Matkana oli 1500 metriä, jossa kisan kärki paineli heti alusta alkaen liki neljän minuutin rytmiä. Jonin resurssit ei siihen vauhtiin vielä riittänyt, joten sijoitukseksi tuli 12:sta  aivan kesän normaalitasoisella juoksulla ajalla 4.38.79.  Tämän ikäisten (myös 22-v) kärki takoo jo varsin kovia aikoja, mutta neljän minuutin kavereita ei kuitenkaan löydy kovin montaa. Varsin realistisilla tulosparannuksilla on mahdollisuudet kiilata sinne kärkiryhmän tuntumaan ja sitä kautta kymppisakkiin.

Saaran kisat jatkuivat edelleen mitalien merkeissä. Lahdessa juostussa 1500 metrin kisassa Sarkki piti alusta alkaen hyvää vauhtia ja johti juoksua 1450 metriä, jonka jälkeen Heidi Eriksson kiri niukkaan mestaruuteen. Tyttöjen ajat olivat hienot, sillä Heidi veti 4.26.02 ja Saara 4.26.98. Muut jäivätkin kärkikaksikosta reilusti. Sunnuntain 800m:llä Saaran mitaliketju sai jatkoa pronssilla. Kisan ennakkosuosikki Karin Storbacka ei ollut yllätettävissä ajalla 2.12.00, mutta hopeamitalistille (jälleen Heidi Eriksson) Saara jäi vain 3 kymmenystä ajalla 2.14.44.

 

Myös monet muut P-Savolaiset kestävyysjuoksijat onnistuivat viikonlopun SM-kisoissa mukavasti. Muun muassa Siven Anne-Marika Partanen, Maria Murtorinne, Lepun Miia Kuokkanen, Levin Maria Miettinen, VarpVi:n Outi Patrikainen ja KNMKY:n Tomi Valtanen voivat olla tyytyväisiä suorituksiinsa.

 

Pienenä huolenaiheena voi sanoa, että nämä nuorten sarjojen (varsinkin 19-ja 22-vuotiaiden sarjat)ratamatkat kyllä potevat jonkinasteista osanottajapulaa. Kun keväällä SM-maastoissa esim. M19 ja M22v sarjoissa oli yli 50 osanottajaa, niin radalla osanottajia on enää kymmenkunta, jopa vähemmän. Sama koskee naisten sarjoja. Ja kun näihin kisoihin ei ole nykyisin tulosrajojakaan. Näyttääkin sille, että radalla kisailevat melkeinpä vain mitalisijoja tavoittelevat urheilijat. Likipitäen muut eivät tahdo uskaltautua mukaan. Sitten tahtoo käydä niin, että esim. pojissa 1500 metrillä 4.30 aikaa ja tytöissä 5 min aikaa tavoittelevat juoksijat joutuvat kiertämään kehää yksin vetäen.

Kun katsoin Joensuun SM-ampumajuoksuja, niin siellä oli esim,miesten sarjassa 40 osanottajaa. Ja voin vakuuttaa, että porukkaan mahtui kaikentasoista menijää. Mutta näinhän sen pitäisi olla juoksupuolellakin. Olisihan se ihan toinen juttu, jos esim.22-ikäisissä tonnivitosella juostaisiin kaksi tai kolmekin erää. Ja kuten team2runnersin sivuille sanotaan, niin jokainen osanottaja nostaa kisan tasoa, juoksi hän kuinka kovaa tahansa! Mutta ratajuoksu on kova laji. Kahden minuutin tappio vitosella näyttää ja tuntuu ”pahalle”, mutta jossakin muussa kestävyyslajissa se ei ole vielä mitään. Eli nyt vaan jatkossa rohkeasti radalle!!!!

 

 

27.6.2008

Löysin tuossa äskettäin Suomen entisen kestävyysjuoksupäävalmentajan (90-luku) Seppo Immosen artikkelin, joka oli otsikoitu : ”Nuoren askel tuhotaan ohjelmoinnilla”. Tässäpä muutamia Immosen ajatuksia:

 -         nuorten valmennuksen keskeinen kysymys on säilyttää nuorten juoksuilo ja luonnollisen rento askel. Immosen mielestä varmin tapa tuhota nuoret juoksijat on aloittaa systemaattinen yksipuolinen kestävyysharjoittelu jo 12-vuoden iässä. Kun sitten 16-17-vuotiaana aletaan tehostaa harjoittelua, nuori ei enää kehitykään. Jos nuori on harrastanut eri lajeja vapaammin ja saanut juoksennella enemmän tunteen mukaan, hän voi aloittaa 16-17-vuoden iässä tehostetun juoksuharjoittelun, joka tuottaa myös tulosta. Nuorten iloinen ja luonnollinen askel hukataan usein siinä vaiheessa, kun aloitetaan varsinainen lajiharjoittelu ja juostaan kelloa vastaan vetoja radalla.

 -         vaikka lasten lihaskunto on heikentynyt viime vuosina, Immonen ei veisi nuoria punttisalille kuin korkeintaan tekemään vatsa-ja selkälihaksia. Lihaskuntoharjoittelu voidaan toteuttaa useita lajeja harrastamalla. Ja maastossa juoksu kehittää myös keskivartalon lihaksia. Käyttämällä jyrkkyydeltään vaihtelevia mäkiä, voidaan hankkia tehokkaasti lajivoimaa.

 -         Immonen korostaa nuorten harjoittelussa, että parhaat tulokset saavutetaan siten, että harjoitetaan puhtaasti aerobista puolta ja puhtaasti nopeutta. Anaerobisen harjoittelun osuutta voidaan lisätä vasta 18-20-vuoden iässä.

 -         Immosen mielestä suomalaiset eivät jää muista merkittävästi jälkeen maksimaalisessa hapenottokyvyssä. Sen sijaan juoksun taloudellisuudessa he jäävät. Suomalaisilla juoksijoilla on hitaassa vauhdissa erittäin taloudellinen askel, mutta lähestyttäessä kilpailuvauhtia juoksun taloudellisuus heikkenee jyrkästi. Immonen sanookin, että kovavauhtiset treenit tehdään liikaa puskemalla ja runttaamalla, vaikka rentouden tunteen pitäisi olla kaikkein tärkein harjoittelun ohjaaja. Lisäksi ei pidä unohtaa juoksutekniikan ja kimmoisuuden merkitystä. Kun myös muut ominaisuudet eli nopeus, hermotus, kimmoisuus ovat kunnossa, silloin kallisarvoista happea tuhlataan mahdollisimman vähän. Kun siirrytään kovempiin vauhteihin, juoksutekniikan pitäisi parantua, mutta meillä käy päinvastoin. Helpoiten kovempiin harjoitus-ja kisavauhteihin päästään, kun nopeutta pidetään yllä läpi vuoden.

 -         aerobisen pohjan pitää olla kunnossa. Anaerobisen kestävyyden harjoitettavuus on hyvin rajallista verrattuna siihen, miten aerobista puolta voidaan kehittää. Aerobisen energiatuoton heikkouksia ei voida korvata anaerobisella harjoittelulla. Jos urheilijalla on heikkouksia aerobisessa aineenvaihdunnassa, nämä heikkoudet vain korostuvat anaerobisessa suorituksessa. Immonen kritisoikin sitä, että nuoret urheilijat tuhlaavat lyhyen kesän kilpailemiseen ja niihin valmistautumiseen. Ei 17-vuotiaan urheilijan kannata kesällä keskittyä pitkiin herkistelyjaksoihin.

 -         Immonen korostaa ns.laatuharjoittelua. Tärkeää on miettiä, millaisella askeleella juostaan ja mihin kullakin harjoituksella pyritään. Meillä juostaan liikaa askeleella, jossa on pitkä kontaktiaika, kun pitäisi pyrkiä nopeaan terävään kontaktiin. Askeleeseen voidaan vaikuttaa myös tietoisella ajattelulla.

-         Immonen puhuu mielellään laadukkaasta aerobisesta harjoittelusta. Tätä voidaan parhaiten tehdä maastossa. Kun juostaan liikaa asvalttia, juoksemisesta tulee monotonista ja löysää. Maastossa joudutaan tihentämään ylämäessä frekvenssiä ja alamäessä lasketellaan vauhdikkaasti. Koko ajan joudutaan hakemaan erilaista variaatiota askeleeseen.

 - Että tämmöisiä ajatuksia vuodelta 1997……tuohon maastojuoksuun puuttui viimeisimmässä Juoksija-lehdessä myös 80-luvun yksi maailman parhaimmista juoksijoista Sebastian Coe, joka sanoi, että eurooppalainen kestävyysjuoksu on hiipunut juuri siksi, että enää ei harjoitella eikä kilpailla maastossa! Coe juoksi 80-luvulla useita maailmanennätyksiä keskimatkoilla ja hänen juoksutekniikkansa oli silmiä hivelevää. Kuin oppikirjasta.

Immosen ajatukset kokosi Artsi

 

28.5.2008

Kevään maasto-ja maantiekausi alkaa olla takanapäin ja vähitellen juoksijat alkavat hakemaan rytmiä radalle. Varpikkaiden tiimin osalta kevät meni kisojen osalta suhteellisen mukavissa merkeissä. Maantie-ja maastojen pm-kisoista tuli mitaleja laajalla rintamalla ja kevään päätapahtumassa Vammalan SM-maastoissa varsinkin kauniimman sukupuolen edustajat esiintyivät edukseen. Tulos oli komea, sillä huhtikuun Portugalin leirin jäljiltä kaikki kolme tyttöä vetivät itsensä kymppisakkiin, kruununa tietenkin Saaran upea kultamitali.  Hannan kunto nousi hienosti juuri  SM-maastoihin, Jaanan pikkujumi hellitti sopivasti ennen maastoja ja meno oli erittäin kevyen oloista. Saaran toukokuun alun flunssakaan ei tainnut muuta kuin herkistää menoa. 

Myöskin poikatriomme onnistuivat maastoissa aivan kuntonsa edellyttämällä tavalla. Pientä takapakkiakin on viime viikkoina tullut, varsinkin Jannen osalta. Portugalin leiriltä alkaneet jalkavaivat pakottivat Konanin jo ennen SM-maastoja harjoitustaukoon. Maastojen viivalle kaveri saatiin, mutta nyt penikka- ja akillesvaivat ovat jälleen pahentuneet siinä määrin, että parin viikon pakkohuili tuli ohjelmaan. Toivottavasti kesäkuun alusta Janne pääsee taas tositoimiin.

Antin osalta ylimenokausi alkaa olla lopuillaan, sillä ensi viikon alusta kaveri aloittaa uuden peruskuntokauden ja meno on varmaan sen mukaista. Antti kävi äskettäin Vuokatin mattotestissä ja kynnysarvot ja millit ovat jo tässä vaiheessa ihan mukavalla mallilla. Joten ei muuta kuin monipuolista ja raakaa treeniä kehiin! Antin ohjelmassa on heinä-elokuussa muutama juoksukisakin sekä ampumajuoksun SM-kisat, joten mielenkiintoista on nähdä, miten juoksu rullaa hiihtoharjoittelun ohella.

Nyt vaan katseet kohti kesää, tavoitteena ennätykset ja iloinen meininki! Tiimin yhteisharjoituksia pyritään järjestelemään pitkin kesää ja urheilijoiden kannattaa niitä järjestellä keskenäänkin. Mutta varsinainen pommi jysähtää syyskuun 10.päivä. Silloin kaikki juoksevat Siilissä pm-kympin ja radalla!! Katsotaan kuka on kuka? Itsekin onneton lupasin, että jos vaan kaikki suostuu mukaan, niin meikäpoikakin on viivalla! Ja tottakai syksyllä on sitten se kuuluisa 5 tunnin sauvakävelylenkki ja jotain muutakin on suunnitteilla. Kehitelkääpä urheilijatkin jotain!

Mutta tulevana viikonloppuna juhlitaan. Tiimimme kaksikko Joni ja Janne painavat lauantaina valkolakin päähän ja se tietää….ainakin kahvia ja täytekakkua! Lisäksi Jaana valmistuu opettajaksi, joten minun puolesta KAIKILLE OIKEIN PALJON ONNEA!  Tästä se elämä vasta alkaa…

Artsi

 

19.3 2008 klo 10.30
Kevättä alkaa olla rinnassa ja on siis aika tehdä pientä yhteenvetoa talvesta 2008 Varpikkaiden osalta:

Tiimimme karpaasin Antin kohdalla hiihto/ampumahiihtokausi alkaa olla SM-viestejä lukuun ottamatta ns.”pulkassa”. Ja hyvin on pulkka luistanut. Antin treenikausi aina sieltä viime kesästä asti on sujunut suunnitelmallisesti. Määrät ja tehot ovat olleet mukavassa nosteessa. (tarkemmat yhteenvedot karpaasi laskee lähiviikkoina!) Harjoittelu on tuottanut mukavaa tulosta, sillä viime elokuun ampumajuoksun SM-kultamitalien lisäksi talven lumilta sijoitukset vaihtelivat 19-sarjassa parhaimmillaan kuuden ja kymmenen välillä. Ja voidaan sanoa, että jossakin kisassa mitalit karkasivat harmittavasti pariin hutilaukaukseen. Kausi kuitenkin osoitti, että Suomen kärkipää ei enää liiku kovin kaukana. Antin osalta ilahduttavaa olikin huomata, että hiihtovauhti parantui siinä määrin, että maisemat vaihtuivat aiempaa nopeammin. No sehän oli jo syksyllä ennustettavissa, kun kaveri Lidingöloppetissa raastoi maastossa kympillä kymppisakkiin 36 minuutin ajalla.

Siinä missä Antti ottaa nyt hieman löysempää harjoittelusta, muilla tiimiläisillä on edessä kauden kovin harjoittelujakso. Hyvin on porukka tähänkin asti treenannut ja tulostakin on syntynyt. Kovimmista suorituksista talven aikana ovat vastanneet Lave:n kivikova kaksikko Saara ja Jaana. Molemmilla oli takana erinomainen treenijakso, joka sisälsi mm. kahden viikon Kanarian leirin. Tuloksena olikin sitten halleissa yleisessä sarjassa Saaran pronssi ja Jaanan 4:s sija. Lisäksi Saara saalisti 22-ikäisten mestaruuden kolmosella ja hopeaa tonnivitosella. Tytöt ovat saaneet harjoitella ilman suurempia vammoja tai sairauksia, joten toivotaan, että sama tahti jatkuu kevään ja kesän aikana.

Hannan osalta hallikausi jäi puolikuntoisuuden johdosta hieman vaisuksi, mutta Jyväskylän kolmonen antoi merkkejä, että mahdollisuudet kesällä koviin tuloksiin ovat olemassa. Ja miksei jo Vammalan maastoissa viime keväinen SM-maastojen huippusuoritus ole mahdollinen, mikäli treeniä tulee riittävästi ja rasituksen ja levon suhde pysyy kohdillaan.

Jannen ja Jonin harjoittelumotivaatio on ollut myöskin ”hyvässä sykkeessä”. Molemmat ovat viihtyneet myös suksien päällä ja varsinkin Joni on pistellyt hiihtobaanoilla kiitettäviä määriä. Halliennätykset kohenivat molemmilla jannuilla, mutta Jannen SM-kisat olisivat voineet mennä paremminkin, ainakin tuloksellisesti. Sijoitukset jopa kuuden sakkiin olisivat olleet mahdollisia, mikäli kuntopiikki olisi osunut kohdilleen.

”Veljillä” on muuten tulossa varsin mielenkiintoinen kesä, sillä heinäkuussa odottaa kumpaakin Kainuun Prikaati!! ”Eikun armeijaan vaan”, sanoi Uuno Turhapuro aikoinaan. Saapa nähdä, millaisella tahdilla alokas Heikkinen ja alokas Jääskeläinen ylennetään palvelusaikana. Tuskin niin nopeasti kuin Uuno!!

Tiimin urheilijoiden”kunniajäsen” nestori Pete on harjoitellut kaikessa rauhassa Varkauden suunnalla. Ja se on hyvä merkki se, sillä kun ilmat lämpenee, vanha kettu iskee jälleen! Peten mielessä siintää taatusti kesän pm 800 metriä ja kuopiolaisten päänahat!!

Tällaisia olivat kuulumiset näin maaliskuussa. Lisää varpikkaiden uutisia, kun toukokuun loppu lähestyy.
____________________________________________________________

6.8 2007 klo 18.30
Viikonvaihteessa kilpailtiin Lappeenrannan Kimpisenkentällä 100. Kalevan Kisat. Lämpötila asettui hellerajan tienoille ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, tehden urheilijoiden ja katsojien oloista välillä jopa sietämättömät. Pienet tuulenvireet helpottivat oloja katsomossa hetkittäin, mutta ilman vesipulloa ei kukaan tuntiakaan selvinnyt. Kilpailut sujuivat hyvin aikataulussa, eikä kentän laidalle ainakaan näkynyt merkkejä organisaation sisäisistä paniikin hetkistä. Kuulutuksen organisoinnin puute ja vastuualueiden jako tosin latisti tunnelmaa. Välimusiikki ja kattava seuraaminen esimerkiksi pitkillä juoksumatkoilla loistivat poissa olollaan.

Pohjoissavolaisittain suurin mielenkiinto kohdistui miesten keihääseen, jossa Pielaveden Sammon Antti Ruuskanen tavoitteli viimeistä paikkaa Osakan MM- kisoihin. Ruuskanen pitelikin kisalippua hyppysissään viidennen kierroksen lopulle saakka, kunnes Tampereen Pyrinnön Tero Järvenpää ohitti yläsavolaisen. Ruuskanen vastasi heti perään parantamalla tulostaan, mutta jäi puolen metrin päähän Järvenpäästä. Kilpailun voitti ylivoimaisesti Osakan suurin mitalitoivo Nurmon Urheilijoiden Tero Pitkämäki.

Radalla miesten kasin voittoon kiri vammoista kesän aikana kärsinyt HKV:n Mikko Lahtio (1.48,85), ennen ennakkosuosikki EsboIF:n Robert Rotkirchiriä (1.49,27). Kolmanneksi kiristi Niclas Sandells IKFalk (1.50,29). Kuopion NMKY:n Matti Röppänen (1.57,49) ja Olli Pulkkanen (1.58,99) karsiutuivat alkuerissä. Tonnivitosella voiton vei paluun tehnyt Lahden Ahkeran Joonas Hamm (3.49,80), joka pitkällä kirillään piti takanaan IK Falkenin Niclas Sandellsin (3.50,05). Pronssia nappasi Mikael Bergdahl GamlIF (3.50,50). SiVe:n Väinö Klemola paransi ennätystään oivassa paikassa ja nousi kirillään kahdeksanneksi, ja näin Kalevan pisteille, ajalla 3.54,69. Vitosen ja kympin voitti odotetusti LahdA:n Jussi Utriainen, joka paineli helteessä vitosella hyvän ajan 14.08,65.

Naisten keskimatkat olivat Järvenpään sisarusten näytöstä. Mari (2.04,70 ja 4.24,70) vei mestaruudet niin 800m kuin 1500m ja sisko Minna (2.05,66 ja 4.28,44) säesti upeasti. Kasilla kolmanneksi jätettiin HKV:n Suvi Myllymäki (2.06,60). Tonnivitosella siskosten perässä tuli LaVe:n Saara Pekkarinen, joka karsiutui kasilla jatkosta(2.11,86 ja 4.28,99). Naisten vitosella voiton vei OulPy:n Elina Lindgren (16.54,57). Toiseksi taisteli upeasti Rovaniemen Lapin Minna- Maria Kangas, joka ansaitsi hopean rohkean karkumatkansa päätteeksi. Kolmanneksi helteessä pyristeli HIFK:n Maria Söderström (17.24,82), jättäen taakseen nuoren lahjakkuuden JäpU:n Suvi Miettisen. Naisten esteissä voittoon juoksi tilastokärki Sandra Eriksson IFNykn (10.24,73), toiseksi LiedPa:n Saara Skyttä (10.26,54) ja kolmanneksi mestaruutta puolustanut ValkHa:n Mira Tuominen (10.30,47). Kuudenneksi sijoittui LaVe:n Jaana Honkanen (10.46,01), joka paransi ennätystään kerralla 20 sekunnilla. Suvi Miettien (10.48,94) oli seitsemäs ja VarkKV:n Riikka Pakarinen kauden parhaallaan (10.53,63) yhdeksäs. VarpVi:n Hanna Hyvönen juoksi esteissä kauden parhaansa (11.19,27) ja miltei heti perään tonnivitosen alkuerissä kilpailumieltä hehkuen 5.06,54.

Muita mainittavia suorituksi Pohjois-Savosta olivat Kirsi Mykkäsen Kuopion NMKY voitto 400m, saman seuran Kati Penttisen pronssi 10km kävelyssä, LaVe:n Sanna Kämäräisen 4. sija kiekossa ja SiVe:n Taru Vainikaisen ja LeVi:n Carita Grögerin finaali paikat korkeudessa ja seipäässä sekä SiVe:n Aki Salmisen suoritus kymmenottelussa. ____________________________________________________________

30.7. 2007 klo 14.43
Sunnuntaina kisailtiin Pohjois-Savon yleisensarjan pm-kilpailujen jälkimmäinen osa. Aurinko helli kentällä olijoita, mutta viilentävä tuulenhenkäys voimistui välillä liikaakin, häiriten joidenkin lajien suoritusta. Kilpailun järjestelyt olivat Leppävirran tavoin onnistuneet ja kuuluttajat Matti Kartilan johdolla viimeistelivät kesäisen urheilujuhlan. Lajisuorituksia kertyi upeat 119 ja olipa mukaan eksynyt muutama vierailija muistakin piireistä, nimekkäimpänä Karhulan Urheilijoiden Sohvi Seppälä.

Päivän ensimmäisestä kovasta tuloksesta vastasi VarkKV:n Riikka Pakarinen, joka juoksi 3000m esteissä 10.57,89 ja paransi näin kauden parastaan yli kymmenellä sekunnilla. Toiseksi sijoittui LeVi:n Suvi Koponen (12.34,44). Naisten tonnivitosella voiton vei odotetusti LaVe:n Saara Pekkarinen (4.43,09) ja kaksoisvoiton sinetöi Jaana Honkanen (4.49,43). Kolmantena maaliin sinnitteli VarpVi:n Hanna Hyvönen (4.58,97) jättäen niukasti taakseen VarkKV:n Heidi Kieman (5.02,05). Varttimailin mestaruus matkasi odotetusti Kuopioon, mutta Kirsi Mykkäsen väliinjätön myötä mestariksi kruunattiin Kuopion NMKY:n Virpi Leminen (61,94). Toiseksi tuli SiVe:n Maria Murtorinne (62,30) jättäen taakseen pronssille yltäneen Jaana Honkasen (63,04) sekä Hanna Hyvösen (65,07) ja Riikka Pakarisen (65,84).

Miesten tonnivitosella voittoon paineli SiVe:n Väinö Klemola (3.59,66), joka piti takanaan Haminan pontevan Mikko Tynin (4.00,07) ja toiseksi sijoittuneen seurakaverinsa Matti Haataisen (4.00,77). Kolmanneksi sijoittui Kuopion NMKY:n Olli Pulkkanen (4.03,25). VarkKV:n Janne Heikkisen raahautuessa maaliin kello näytti 4.18,56. Miesten 3000m esteet voitti VarkKV:n Antti Salopuro ajalla 10.30,05. Miesten varttimaililla valtikka vaihtoi omistajaa kun B- erään joutunut SiVe:n Mikko Aronpää paineli 50,07. Toiseksi ylsi A-erän voittaja ja ennakkosuosikki Kuopion NMKY:n Matti Röppänen (50,84). Kolmannelle korokkeelle nousi SiVe:n Nikke Vilmi (51,34). Yhdeksänneksi sijoittunut Janne Heikkinen kohenteli päiväänsä parantelemalla ennätystään lukemiin 54,30.

Varpikkaat voivat aloittaa uuden viikon vaihtelevin mielin. Kesän aikana huippu vireeseen päässyt Saara voi onnistuneella juoksulla korjata Lappeenrannasta mukaansa mitalin. Hannalla ei taivas ole yhtä pilvetön, tosin tyttö todisti Imatralla hallitsevansa hermonsa isommissa kilpiluissa. Jannen kohdalla voi kysyä, minne katosi kestävyys. Lyhyemmillä matkoilla ennätyset ovat parantuneet, mutta eurooppalaisella maililla takkuaa ja pahasti. Iiro teki kauden ainoan vierailunsa kilpakentille keihäänheiton merkeissä. Vaatimaton tulos ei estänyt nauttimasta kilpailusta ja sen tuomasta huumasta. ____________________________________________________________

19.7. 2007 klo 14.15
Keskiviikkona käytiin Leppävirralla Pohjois-Savon yleisensarjan pm-kilpailujen ensimmäinen osa. Epävakaan sään alla nähtiin monen tasoisia suorituksia ja niistä seuranneita reaktioita. Yleiseltä tasolta katsottuna Leppävirtalaisille kisajärjestäjille voi antaa kiitosta kilpailujen varmasta ja vakaasta läpiviennistä. Kuuluttajakaksikko Kartila & Tuovinen hoiti työnsä mallikkaasti pitäen tunnelmaa yllä apeasta ilmasta huolimatta.

Naisten kasilla LaVe:n Jaana Honkanen vastasi odotuksiin ja voitti kilpailun upealla soolojuoksulla kellon pysähtyessä kelpoaikaan 2.19,10. Toiseksi rutisti loppukirillään VarkKV:n Riikka Pakarinen (2.22,50) jättäen VarpVi:n Hanna Hyvösen (2.22,92) kolmanneksi. Hanna viimeisteli päivän voittamalla 400m aidat (1.13,83). Viidellä tonnilla voiton korjasi rutiinilla LaVe:n ikinuori Anne Jääskeläinen (18.02,79) jättäen nuorempiaan suoranmitan.

Miesten kasilla nähtiin jännitystä ja upeita suorituksia. B-erässä VarkKV:n Matti Tossavainen pamautti hienon ajan 1.58,40. Tossu paranteli entistä ennätystään miltei sekunnin, mutta sekään ei riittänyt kuin 8. sijaan. LaVe:n Joni Jääskeläinen paineli 2.12,29, sijoittuen kilpailussa 12. A-erässä laukauksesta piikkiin kirmannut SiVe:n Väinö Klemola piti kaikki takanaan loppuun saakka, ottaen mestaruuden ajalla 1.55,76. Toiseksi nousi VarkKV:n kokenut kehäkettu Petri Kosunen (1.56,23). Harjurannan harmaapantteri näpäytti nuorempiaan nousemalla Borsakovskimaisella kirillään jonon hänniltä viimeisten 250 metrin aikana toiseksi. Kolmanneksi jätettiin KuopionNMKY:n Matti Röppänen (1.56,30). VarkKV:n Janne Heikkisen kahden minuutin alitukset eivät saaneet jatkoa tällä kertaa vaan nuorukaisen oli tyytyminen aikaan 2.00,08, joka oikeutti kovatasoisen kisan 9. sijaan. Miesten viideltä tonnilta Varkauden Kenttä-Veikot otti kaksoisvoiton Jukka Ollikaisen voittaessa (16.29,69) ja Antti Salopuron säestäessä (17.06,95).

Varpikkaiden osalta kilpailut kuvasivat nykytilannetta. Janne on varmassa kunnossa, vaikkakin kaksi minuuttia jäi alittamatta. Joni nakuttaa lähes yhtä varmasti 2.10 – 2.13 väliin, joten 2.10 alitusta on lupa odotella loppukaudesta. Iiro on edelleen toipilaana ja saikin tyytyä Leppävirralla vain huutamaan väliaikoja. Naisissa Hanna alkaa vihdoin löytää menneiden kausien vireen, ehkäpä juuri sopivasti Lappeenrannan Kalevan Kisoihin. Nooran jättäytyminen kilpailuista saattoi olla tähän hetkeen oikea veto. Pienestä tauosta tässä tilanteessa on varmasti suurempaa hyötyä kuin väkinäisestä kentän kiertämisestä.
____________________________________________________________

15.5. 2007  klo 22.27
Lauantaina käytiin Pohjois-Savon pm-maastot Vieremällä. Kisat sujuivat järjestelyjen osalta hienosti sillä aikataulu piti ja paikallinen maasto oli hyödynnetty hienosti. Ensi kevään kisajärjestäjät voisivatkin ottaa mallia radan suunnittelusta vieremäläisiltä. Ainoita tummia pilviä kisojen ylle toivat pilvet itse, sillä kilpailut käytiin koleissa ja kosteissa olosuhteissa. Mutta juoksijathan eivät ole sokerista, vaan kilpailuihin osallistui kahden vuoden tauon jälkeen yli 200 kilpailijaa. Karttulan ja Siilinjärven 250 oli vielä matkaa, mutta suunta on oikea. Hiihtäjien vajavainen osanotto jäi hieman ihmetyttämään osaa juoksuvaikuttajista, mutta suuremmaksi huolenaiheeksi nostaisin erityisesti pienimpien ikäluokkien joukkokadon.

Miesten kilpailussa mielenkiinto kohdistui SiVe:n Matti Haataisen kevätkuntoon. Lahden urheilujoukoissa palveleva kuopiolainen painelikin kuudella kilometrillä voittoon ennen VarkKV:n kaksikkoa Matti Tossavaista ja Jukka Ollikaista. Heidän välillään ero saatiin vasta loppusuoralla, joskin tapahtumarikkaan kaavan kautta. Tossavainen eksyi lopussa reitiltä ja joutui aitomaan itsensä takaisin radalle, mutta paremman kirikykynsä avulla otti hopeaa. Joukkuekisassa VarkKV:n miehet ottivat mestaruuden, kun joukkueen kolmas lenkki Markku Savolainen sijoittui kilpailuissa kuudenneksi.

Naisten kilpailu ratkesi kahden kilometrin kohdalla, kun Suonenjoen Mirva Purkunen karkasi muilta ja juoksi ylivoimaiseen voittoon. Himmeämmistä mitaleista käytiin kovaa kisaa ja ratkaisut nähtiin vasta puoli kilometriä ennen maalia. Viimeisessä ylämäessä VarpVi:n Hanna Hyvönen nosti vauhtiaan ja jätti taakseen pronssille LaVe:n Jaana Honkasen ja neljänneksi tulleen LaVe:n Anne Jääskeläisen. Joukkuekilpailun ainoana osanottajana palkittiin Varpaisjärven Vire joukkueella: Hana Hyvönen, Noora Nissinen ja Terhi Tilander.

Varpikkaiden osalta kisat sujuivat varsin positiivisesti. Hanna on päässyt oivaan kevät kuntoon ja Joni on palannut hämäränrajamailta ja haastoi Antin aivan tosissaan. Toisaalta Nooralla on edessä vielä raskas urakka ensi viikon SM- maastoja nähden. Tosiasia on se, että Vireen joukkuemitali on kiinni Nooran juoksusta, jos sijoitus jää kärkikymmenikön ulkopuolelle, niin mitalimahdollisuudet heikkenevät ratkaisevasti. Henkilökohtaiseen mitaliin joukostamme parhaat edellytyksen ovat Hannalla, jolla on puolustettavanaan viimevuotinen pronssi. Hyvässä kevätiskussa oleva Saarakin sijoittunee kuuden parhaan joukkoon, vaikka maasto onkin selvästi heikoin osa-alue. Lapinlahtelaisten joukkuemitali on täyden päivätyön takana, mutta jos kaikki sattuu kohdalleen, on myös heillä mahdollisuus kartuttaa piirin ja Varpikkaiden mitalitiliä. Antilta on lupa odottaa nousua Suomen kovaan kärkeen, vaikkei mitaleille ihan vielä ylletäkään. Jannella ja Jonilla on edessään kilpailu itseään ja kelloa vastaan.
____________________________________________________________

5.5 klo 21.38
Tänään juostiin Pohjois-Savon katujuoksujen oma Monaco eli legendaksi jo noussut Karttulan Katujuoksu. Hyvän sään suojissa toisistaan otti mittaa 63 juoksijaa näillä Karttulan kapeilla ja mutkaisilla kaduilla.

Miesten kisassa ensimmäisen kierroksen ajan kärjessä taivalsi nelikko, jossa juoksivat kuopiolaiset Pasi Ronkainen ja Matti Röppänen sekä VarkKV:n Janne Heikkinen ja ikinuori Jukka Ollikainen. Kilometrin kohdalla Ronkainen ratkaisi ja karkasi muilta. Ronkaisen takana VarkKV:n kaksikko kävi tiukan taiston, joka päättyi Ollikaisen niukkaan voittoon. Röppäselle alkuvauhti saattoi olla hieman liikaa ja hän jäikin jälkimmäisellä kilometrillä reilummin kolmikosta. Heikkinen paranteli M19-sarjan reittiennätystä, eikä Ollikainenkaan jäänyt edellisvuonna syntyneestä M40-sarjan ennätyksestään paljoakaan.

Myös naisten lähdössä nähtiin reittiennätyksiä kun Jäppilän kestävyyslahjakkuus Suvi Miettinen paranteli omissa nimissään ollutta N19-sarjan ennätystään. Miettistä ennätykseen kiritti LaVe:n Saara Pekkarinen, jolla kiri irtosi niukasti jäppiläläistä paremmin. Samalla lapinlahtelainen kirjasi oman nimensä reittiennätyslistalle, ottaen naisten ennätyksen nimiinsä. Kolmanneksi juoksi Lapinlahden estekuningatar Jaana Honkanen, joka paransi edellisvuoden tulostaan yli puolella minuutilla. Honkasen vanavedessa maaliin saapui myös LaVe:n juoksijaikoni Anne Jääskeläinen. Varpikkaiden varpaisjärveläis juoksijattaret Hanna Hyvönen ja Noora Nissinen eivät löytäneet parasta kisavirettään. Epätoivoon ei kuitenkaan vielä ole syytä vajota, sillä kausi on vielä nuori.
____________________________________________________________

14.4 klo 20.20
Tänään käytiin Leppävirralla auringon helliessä Kesport Leppävirta- maantiejuoksut, joiden yhteydessä pidettiin myös Pohjois-Savon pm-maantiet. Kilpailussa maaliin asti juosseita oli hurjat 105, joten uusi osanottaja ennätys syntyi. Miesten startin alla viivalla katseltiinkin lähtöä odottelevaa laumaa hymähdellen. "Kuva tästä pitäisi ottaa, muuten ei usko kukaan että Pohjois- Savolaisessa kisassa on miesten päälähdössä näin paljon väkeä.", sanaili eräs juoksija. Kyllähän juoksijoita toki riitti muihinkin startteihin, mutta M/N 19 sarjassa osanottaja pula oli hälyttävää. Kisajärjestäjät voivatkin onnitella toisiaan, sillä vuosiensaatossa kisalle kerätty maine näkyi lähtölistassa. Kilpailijoita oli saapunut Leppävirralle aina Lappeenrannasta ja jopa Keravalta saakka. Palkinnot kisaan järjestänyt Kesport-yrittäjä Rauno Rissanen teki jälleen hienoa työtä ja palkintoja ei voi muuta kuin kehua. Tarjolla oli juoksukengistä, reppujen kautta astiastoihin. Palkinnoista kisajärjestäjille täysi kymppi.

Naisten juoksusta odoteltiin mahtavaa sukupolvien taistoa LaVe:n juoksuikonin Anne Jääskeläisen ja nuoren 21-vuotiaan lupauksen Saara Pekkarisen taistoa. Valitettavasti tätä ei nähty, sillä Pekkarinen säästeli itseään etelän harjoitusleirillä saadun flunssan vuoksi. Ikiliikkuja Jääskeläinen karkasikin ensimmäisen kierroksen jälkeen pääjoukosta ja paineli ylivoimaiseen voittoon ajalla 15.31. Pääjoukossa juoksivat VarpVi:n Hanna Hyvönen ja Noora Nissinen sekä Kuopion SiVe:n Laura Kukkonen ja Pauliina Utriainen. Naiset jakoivatkin seuraavat sijat Kukkosen ottaessa hopeaa ja etelän harjoitusväsymyksestä toipuva Hyvönen otti pronssia. Utriainen oli neljäs jättäen Nissisen viidenneksi. Nuoremmista täytyy nostaa esille myös LepU:n Miia Kuokkanen, joka taivalsi kolme kierrosta tasan kymmeneen minuuttiin T13-sarjassa.

Miesten startti käytiin hieman oudoissa lähtökohdissa, puuttuihan paikalta kaikki alueen kovat nimet. Kuopion miesten treenatessa Italian kauniissa ympäristöissä ja VarkKV:n Matti Tossavainen estyttyä saapumasta paikalle. Paikallisten huippujen puuttumisesta huolimatta katsojat näkivät kovatasoisen kisan, jonka ylivoimainen ykkönen oli KarhKa:n Simo-Pekka Fincke. Fincke käytti aikaa kuuteen kierrokseen 16.42, mikä tarkoittaa alle 3.15 kilometri vauhtia (matka alamittainen). Mikään yllätys moinen vauhti tuskin on, sillä Fincke oli mukana voittamassa viime kesänä Jukolan viestiä Vehkalahden Veikkojen väreissä. Kilpailun toiseksi kovimmasta vastasi pm-kultaa voittanut VarkKV:n veteraanijuoksija Jukka Ollikainen, joka hävisi Finckelle miltei minuutin. Hopealla palkittiin Kuopion NMKY:n Matti Röppänen ja pronssin vei KartU:n Juha Sikanen. Seuraavat sijat miehittivät VarkKV:n Markku Savolainen ja Iiro Lehtiniemi, harmi ettei maantiejuoksussa tunneta maaston tavoin joukkuekilpailua. Nuoremmista tässä lähdössä tulee poimia Maaningan Mahdin Antti Raatikainen M17, joka taivalsi reitin hieman päälle 18 minuuttiin.

Yhteenvedon Varpikkaiden kisasta voisi vetää seuraavasti. Miehissä Antti onnistui erinomaisesti, Iiro otti puolustusvoiton leiriväsymyksestä ja jalkavaivoista. Jannen kisa päättyi puoleen matkaan, kun mies ajoi mutkan suoraksi ja ryntäsi tyhjentämään vatsansa. Jonilla juoksu oli hieman alavireistä, mutta eiköhän se isku löydy vielä ennen Imatran SM-maastoja. Naisten osalta voidaan vilkuttaa vain vihreää valoa. Hannalta hieno esitys väsyneillä jaloilla ja hieman kiusanneella polvella. Nooran tekeminen alkaa jälleen muistuttaa juoksua, joten hyvillä mielin naiset voivat odotella seuraavia koitoksia. Saaran sairastelu on valitettavaa, mutta eiköhän pieni kauden alun siirtyminen vain kasvata menestyksen nälkää. Sikanen voikin nukkua yönsä varsin rauhassa ja uneksia tulevasta kaudesta. Ja kuten juoksullinen johtajamme latasi kisan päätteeksi, "Näistä etelässä leireilleistä ainakin osa juoksee Karttulassa kolmen viikon päästä todella lujaa!". Katseet siis Karttulaan, mutta ei unohdeta Suolahdella viikon päästä käytäviä maantiejuoksun SM-kisoja.
____________________________________________________________

18.3 klo 14.32
Tampereen 17-22 SM-hallit olivat Varpikkaille menestys. Lähetimme paikalle pienen iskujoukon, kaksi juoksijaa ja valmennusjohtaja. LaVe:n Saara Pekkarinen puhdisti mitalipöydän saavuttaen kultaa N22 sarjan 1500m ja 3000m. Molemmilla matkoilla Alapitkän kasvatti osoitti henkistä kypsyyttä ja taktista lahjakkuutta, jotka toivat uran ensimmäiset mestaruudet. Toinen urheilijamme VarkKV:n Iiro Lehtiniemi paranteli halliennätyksiään niin 800m kuin 1500m, jossa päästiin lähelle edellsikaudella syntynyttä ulkoennätystä.
____________________________________________________________

21.2 klo 23.50
Tummat pilvet uhkaavat Varpikkaiden Lehtiniemen kilpailuja nuorten SM-halleissa Tampereella viikonloppuna. Lehtiniemi loukkasi kotanaan jalkansa, saaden pistohaavan päkijäänsä. Juoksukunto selvinnee seuraavien päivien lenkeillä.
_____________________________________________________________

20.2 klo 11.30
Viikonvaihteessa Tampereella kisaillaan 17-22 SM-hallit. Varpikkaiden ryhmästä koitokseen osaa ottavat VarkKV:n Iiro Lehtiniemi ja LaVe:n Saara Pekkarinen, loppujen keskittyessä harjoitteluun. Molemmilla on lajivalikoimanaan 800m, 1500m ja 3000m. Heidän lisäkseen kisoihin osallistuu myös monia muita Pohjois-Savolaisa nuoria urheilijoita.

Kilpailujen osanottaja taso on korkea, vaikka joitakin kansallisia huippuja onkin jäänyt kisoista pois. Lehtiniemelle on luvassa kovaa kyytiä kaikilla matkoilla, sillä viivalle astelee ikäluokan kovimmat nimet. Tässä seurassa olisikin mainio tilaisuus hakea hyvää aikaa. Pekkarisella on hyvät mahdollisuudet yltää kisojen tuplamestariksi, sillä tonnivitosen ennätys on omaa luokkaansa, ja tämän kauden tilastoissa edelle kirii ainoastaan Outokummun Partion Marja-Leena Kurki. Kolmella tonnilla Pekkarisella on myös hallussaan osanottajien paras noteeraus, jonka hän juoksi viime kuussa elämänsä ensimmäisessä kolmen tonnin kisassa. Myös kasilta on odotettivissa sijoitus kuuden parhaan joukkoon, mikäli hurja tahti ei ala painamaan jaloissa.
_____________________________________________________________

12.2 klo 13.26
Tervetuloa Team Feelmax Varpikkaiden uusille sivuille.

Sivujemme muokkaus on vielä hieman kesken, mutta pyrimme saamaan kaiken valmiiksi piakkoin. Keskustelupalsata on otettu käyttöön, joten kaikki vaan sankoin joukoin puimaan mietteitään.