KESTÄVÄÄN OJANKAIVUUN LUONNON- MENETELMILLÄ!  Sosiaalista ojankaivua, melkeinpä sosialistista. Vaan eipä tule pakokaasupäästöjä... vai?? KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ EI MIKÄÄN PYSÄYTÄ

 

Saamani palautteen ja lukuisten kyselyjen perusteella näyttää varsinkin luomuväen piirissä olevan jonkin verran epätietoisuutta aiemmin esille tulleesta luonnonmukaisen ojankaivun käsitteestä.

Kyseessähän on uusi toimintamuoto, jossa noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Näin päästään aimo askel lähemmäksi uutta maailmantilaa, jolle ovat vieraita nämä nykykulttuurin vitsaukset, kuten ylituotanto, työttömyys ja monet vaikeat kansantaudit. Samalla säilytetään maaseutu asuttuna ja edistetään kosteikkokasvien ja eläinten toimeentulomahdollisuuksia. Myös kansantalouden tila tervehtyy, sillä uusi menetelmä poistaa ojankaivusta kokonaan ulkomaisten tuotantopanosten tarpeen. Nykyisenkaltainen toiminta on erittäin ajattelematonta ja lyhytnäköistä uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Luonnonmukaiset menetelmät on satojen vuosien ajan todettu ympäristöystävällisiksi. Näin, ekologisesti kestävällä tavalla saadaan toteutettua kestävän ojankaivun mahdollisuus ,eikä luonnon sietokyky rajoita toimintaan osallistuvien ihmisten määrää niin kuin teho-ojankaivussa.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaista ojaa kaivetaan käsin tai hyväksyttävällä lapiolla. Lapiokaivussa käytettävän lapion tulee olla luomuliiton hyväksymä puuvartinen malli. Varren karhentaminen ja kyllästäminen tervalla tai pellavaöljyllä sallitaan, ellei kyseessä ole biodynaaminen oja. Erikoisen hankalissa tapauksissa voidaan hyväksyä myös perinteinen traktorikaivuri (turboton, eli ns. vapaasti hengittävä malli ) kuitenkin siten, ettei konekaivun osuus kokonaistyöajasta ylitä 50%:a.

Luonnonmukainen oja erottuu tavallisesta ojasta jo päällisen tarkastelun perusteella . Kaikenlaisten väärinkäytösten välttämiseksi on kuitenkin syytä järjestää työmaalle virallinen valvonta liiton valantehneiden valvojien avulla. Työn venyessä hankalissa kohteissa (esim. metsäojat kivisillä mailla) voidaan tarkkailija vapauttaa välillä muihin tehtäviin, kuitenkin enintään puoleksi käytettävästä kaivuajasta. Joissakin tapauksissa voi valvojan viihtyvyyttä metsässä parantaa varaamalla mukaan parimetrisiä kettinginpätkiä ja muutamia kameramiehiä.

Valmis luomuoja on luontoon hyvin mukautuva. Syvyys ja leveysvoivat vaihdella maalajin ja kaivuvaikeuden mukaan. Vähintään 10 metrin välein on kuitenkin tehtävä kapeampi kohta ylityspaikaksi eläimille. 30 metrin välein on syytä jättää selvä kannas, jotta huonompijalkaisetkin (hiiret, muurahaiset ja muumit)pääsevät yli. Näin järjestyy myös ihanteellisia oleskelupaikkoja sammakoille. Mainittakoon, että Suomessa ei nykyään ollenkaan tavata erästä viehättävää sammakkolajia, joka Brasilian luonnonmukaisissa oloissa menestyy erinomaisesti!

Yhteiskunnan tulisi kaikin keinoin tukea kestävää työskentelyä pelloilla ja metsissä, ottaen samalla huomioon työllistämisnäkökohdat. Ensiarvoisen tärkeää olisi saada mitä pikimmin haittavero nykyiselle holtittomalle konehurjastelulle tällä alalla. Uskon ympäristöministerillämme riittävän ymmärrystä tässä asiassa. Myös eläinsuojelujärjestöt voisivat kiinnittää huomiota siihen tuskaan ja ahdistukseen mitä koneiden tunnoton käyttely voi maan matosille ja myyrille aiheuttaa, puhumattakaan kodittomiksi jäävistä sammakkoperheistä! 

 

KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ EI MIKÄÄN PYSÄYTÄ nimimerkki "Suomi edelläkävijäksi ?"

 

 

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 

 

LUOMUSTA (pääkohdat lukijanpalstakirjoitelmasta K-S Sanomissa –92)
("Apilat ja orgaaniset lannoitteet")

  Tämä oli aikoinaan Keski-Suomen Sanomissa.

Luomuväki valikoi maatalouden hyvät ja huonot puolet hyvin yksioikoisesti: hyvät "omaan pussiin". Asioita tuntemattomalle luomu-asiakaspiirille se kai kelpaa. Suuria satoja sentään harvempi "uskonveli" on vielä aiemmin kehunut kuten XXXXXX tällä palstalla taannoin. Koetulokset kertovat luomusadon jäävän noin 40 % pienemmäksi. A I Virtanen tutki apilan käyttöä, mikä ei siihenkään aikaan ollut uusi keksintö. Koekenttien sadot ovat kautta aikojen liikkuneet eri tasolla kuin käytännön viljelyssä.

Palkokasvien etuna on omavarainen typpitalous, minkä vuoksi niitä on runsaasti viljelty ennen väkilannoitteiden keksimistä. Haittojensa vuoksi niistä on osittain sitten luovuttu. Haitat liittyvät maittavuuteen ja terveellisyyteen laidunkasveina, vaikeampaan kuivatukseen heinäksi sekä huonoon kestävyyteen laidun- ja säilörehunurmissa.

Ympäristön kannalta viherlannoitus, apilan käyttö sekä karjanlanta ovat samankaltaisia. Ravinnepäästöt ovat suuret, vaikka kyntö maltettaisiinkin jättää kevääseen. Päästöille on luonnonmukainen selitys. Luonto ei opi varastoimaan siististi sellaisia ravinnemääriä, jotka ovat tarpeen kunnon sadolle. Väkilannoitteen typpi muovisäkissä katetussa varastossa on syys- ja kevätvalumien ulottumattomissa. Helppoliukoisena se tulee käytetyksi kasvukaudella, eikä jää maahan syyssateiden ja kevätvaluman huuhdottavaksi. Maatalouden Tutkimuskeskuksen kokeissa on seurattu väkilannoitetypen vaiheita radioaktiivisesti merkityn isotoopin avulla. Suurimmat todetut huuhtoumamäärät olivat yhden kilogramman luokkaa hehtaaria kohden.. Väkilannoitetypen osuus peltohehtaarin kokonaishuuhtoumasta on alle 10% ja loput(yli 90%)tulee orgaanisista lähteistä (humus, kasvinjätteet, lanta) Väkilannoitus nostaa satoa, ei huuhtoumaa.

Kokemuksen ja koetulosten perusteella voin sanoa, että kun maata lannoitetaan viljanviljelyssä 70 kg typpeä/ha ,niin sadossa korjataan noin 70 kg typpeä/ha. Tästä kivennäismaalla noin 60 kg on peräisin lannoitteesta ja 10 kg maan omista varastoista (joihin se "häviävä"10 kg osittain menee). Väkilannoitteesta peräisin olevaa typpeä huuhtoutuu alle 1 kg, haihtuu muutamia kiloja. Maan omaa, orgaanisesti sitoutunutta typpeä huuhtoutuu viljelyn ohessa muutamia kiloja.

Orgaanisten lannoitusaineiden hyötysuhde on parhaimmillaankin alle puolet tästä, ja varsinkin huuhtouma on tuoteyksikköä kohti moninkertainen. Jos kokonaisen tilan typpitase näyttää huonolta, on kyse siitä, että karjanlannan käsittelyssä tehdään virheitä. Jos taas ravinnetaseet ovat kovin "hyvät", niin viljely tapahtuu todennäköisesti ja lyhytnäköisesti maan ravinnevaroja kuluttaen (kuten kaskiviljely aikoinaan). Totuudellinen tapa laskea taseita ottaisi huomioon myös maan ravinnevarojen muutokset sekä palkokasvien typensidonnan. Näin taseesta voitaisiin karkeasti päätellä ravinnehävikitkin!

Siirtyminen luomuiluun alentaa satoja noin 40%(muutenhan ei extratukea tarvittaisikaan, vai?) Tarvitaan 66% enemmän peltoa saman satomäärän tuottamiseen. Tämä yhdessä lisääntyvän mekaanisen rikkatorjunnan kanssa johtaa eroosion ja fosforipäästöjen kasvuun. Raakafosfaatin käyttö johtaa vielä ojasta allikkoon, sillä heikkoliukoista

yhdistettä joudutaan käyttämään suuria määriä,jos satoa aiotaan saada. En myöskään jaksa ymmärtää luomuväen puolustautumista (lisätukiaisista ja ravinnepäästöistä) luomun pienellä %-osuudella Suomen peltoalasta. Kun paremmuus onkin tosiasiassa huonommuutta, niin paras lukuarvo tuelle ja %-osuudelle on nolla.

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 

Laskelma jäämistä
("torjunta-aineen huuhtoumat")
 Simatsiini on tarkoituksellisesti pitkävaikutteinen, hitaasti hajoava. Sitä käytetään pitämään monivuotisilla riviviljelmillä rivivälit rikkaruohottomina (yleensä sammal kattaa silloin rivivälit)

Torjunta-ainepäästöjä selvittäneessä Nummela-projektissa todettiin, että selvästi suurimmat huuhtoumat pellolta syntyivät simatsiinivalmisteista (joita käytetään marjanviljelyssä maaherbisideinä). Mitattu päästö kahdessa vuodessa karkealla hiedalla oli 22544mg/ha (=22,5g/ha) , mikä vastasi 1,13 % käytetystä torjunta-ainemäärästä. SIMATSIINI OLI SELVÄSTI ONGELMALLISIN AINE. Simatsiinin LD50-luku on noin 5000(siis 5,000 g ainetta saatuna elopainokiloa kohden on 50% tappava). Valumavettä peltohehtaarilta tulee kahdessa vuodessa noin 500000 litraa. Siis 22,5 g ainetta (jonka haitallisuus pienempi kuin ruokasuolalla, jonka LD50-luku on noin 3000) 500000 litrassa vettä…….Haitan merkitystä vesieläimille voidaan karkeasti arvioida valumaveden simatsiinipitoisuuden ja simatsiinin LD50-luvun perusteella:

 

  1. Jos 0,5 kg:n painoinen (vesi)rotta juo ylläkuvattua vettä suoraan salaojan laskuaukosta, niin mikä määrä vettä olisi LD50-luvun perusteella 50% todennäköisyydellä tappava? Vastaus: noin 50000 litraa (kerta-annoksena)… sama määrä puhdastakin vettä tappanee rotan…
  2. Missä ajassa eläin tulisi juoneeksi laskuaukolta "riittävästi", jos ajatellaan, että se juo 1 desilitran päivässä? (tosin LD50-luku tarkoittaa kerta-annosta) Vastaus: menee 500000 päivää, eli jotain 1300 vuotta… ei tulekaan "yhdeltä istumalta" 
  3. Onko tilanne sama läheisessä 1 neliökilometrin järvessä ? Perustele vastauksesi. Vastaus: No ei: vesi on laimeampaa, kun muualta valuu puhtaampaa vettä!

 

 

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 

 

 

Yömaidosta  Yömaitoasialla on KUOPION YLIOPISTO, mutta on siellä paljon myös järkeviä ihmisiä ja vars. lääketieteen osaamista

Yömaitoasia on kaupallista humpuukia puhtaimmillaan:

1. Talvisaikaan on yli puolet maidosta muutenkin "yömaitoa", sillä päivä on lyhyt, ja aamulypsymaito (yli 50% kaikesta) on pimeässä muodostunutta

2. on kovasti arveluttavaa pitää eläin läpi vuorokaudet sisällä lähes pimeässä (ei kai ainakaan "luonnonmukaista"?)

3. Melatoniinin vaikutukset ihmiseen ovat vielä osittain tuntemattomat

4. Jos lisä-melatoniini on tarpeen, pitää maitoa latkia kuolettava annos, sillä: "pitoisuudet maidossa ovat pikogrammaluokkaa. Yhdysvalloissa kaupalliset valmisteet (lääkkeet) ohjeen mukaan annosteltuna antavat 1-3 mg/vrk" (Sisätautiopin prof Leo Niskanen, Savon Sanomat) HUOM: 1 mg = 1000000000 pg (siis yksi milligramma on miljardi pikogrammaa)!!!!! ... asiaan liittyviä numerotietoja on (ymmärrettävästi) peitelty. Prof Niskanenkin noin vuosi sitten SS:ssa antoi vain noin pyöreät arvot. Kuitenkin ne kertovat asian ytimen.

5. Kohdasta 4 seuraa, että yömaitoon uskovan on uskottava myös homeopatiaan !

Entä luomunäkökulma tähän asiaan ??? Ennakkoluuloton ?

 

Lisäys 27.7.2001: http://www.agropolis.fi/eli/tiivistelmat/malika2.html kertoo, että Yömaito sisältää "yli 20 pg/ml" melatoniinia. Sovitaanpa nyt vaikka, että oikein erinomaisen hyvässä yömaidossa on 40 pg (siis pikogrammaa) , eli 0,000000000040 grammaa melatoniinia millilitrassa. Siis 0,000000040 grammaa melatoniinia litrassa maitoa. Ihmisen käpylisäke tuottaa vuorokaudessa 10mikrogrammaa melatoniinia (=0,000010 g). Esimerkkini erinomaisen hyvää yömaitoa olisi juotava 250 litraa päivässä, jotta sillä korvattaisiin toimimaton käpylisäke.

Amerikkalaisten(siellä reseptivapaa) pilleri sisältää tarpeettoman paljonkin melatoniinia (3 milligrammaa). Sillä saadaan korvattua 75000 litraa erinomaisen hyvää yömaitoa. Pilleri pitää lohkoa 75000 osaan, jotta osanen vastaisi yömaitolitraa! Yhdestä pilleristä riittäisi noin 200 vuoden käyttöön, korvaamaan päivittäinen yhden litran yömaitoannos. Kannattaako kiusata lehmiä luonnottomalla valoshowlla ???

USA:sta saa netin kautta ostettua em. 3mg:n melatoniinipillereitä, hintaan 3,95 dollaria/100 kpl pakkaus. Yksi tuollainen pilleri korvaa noin 200 vuoden ajan yhden yömaitolitran päivittäisen annoksen! Ja hintana noin 0,04 dollaria, eli parikymmentä penniä!!! Liotettakoon tuo pilleri 75000 litraan "tavallista" maitoa. Siten tuloksena on sama melatoniinipitoisuus kuin yömaidossa, josta joutuu maksamaan joka litrasta yli markan lisähinnan. Taikka voisi varovasti lipaista kielellä kerran vuorokaudessa pilleriä. (ei kyllä saattaisi kestää 200 vuotta, vaan tulisi yliannostus :) )

Matti

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 Eläin- suojelusta.  Hanna, Tessu ja Lotta (Lotta on se pienin) Leevi Lassi

1. Turkistarhoilla eläimet ovat yleensä hyvin ravittuja ja kiiltäväkarvaisia. Olen tämän itse omin silmin todennut. Tämähän on tarhaajankin etu. Luonnossa ne ovat kapisia, kirppuisia ja usein nälkiintyneitä. Harvoin on talvella tarjolla sulaa juotavaakaan. Vanhetessaan eläin tulee raadelluksi hengiltä tai kuolee nälkään. Pakkastalvina huonoina käpyvuosina oravista yli puolet menehtyy ikävällä tavalla. Kysymys: Onko eutanasiaa (=armomurha) toteutettava? Kumpi eläinryhmä on kiireellisempi kohde? Onko umpihankeen päästetty minkki onnensa kukkuloilla? Miten kauan on, jos on?

(Tietysti eläin olisi onnellisimmillaan vapaana, hyvin ruokittuna ja juotettuna, ja terveydenhoito kunnossa… tällaisen olotilan järjestäminen on kuitenkin vaikeaa ja kallista…eihän se näy onnistuvan ihmisellekään)

2. Vegetaristit välttävät "eläinten riistoa" välttämällä lihan syöntiä. Jos kaikki olisivat vegetaristeja, tulisi siankasvatus tarpeettomaksi. Näin riistettäisiin söpöiltä töpselikärsiltä elämän tarkoitus (ja siten elämäkin: ei niitä miljoonamäärin enää elätettäisi). Käykääpä ennakkoluulottomasti katsomassa nykyaikaisessa sikalassa, miten siellä röhkitään. Älkää luottako TV:n sensaatiohakuiseen filminpätkään jostakin 80-luvun poikkeustapaus-sikalan ahtaimmasta nurkasta !

3. On tutkittu, että lattiakanalassa ja maapohjaisessa turkistarhassa eläimet ovat sairaampia kuin häkissä. Ne myös tappelevat ja vahingoittavat toisiaan enemmän kuin häkkieläimet.

4. Voiko pitää paikkaansa, että maatilat pääsääntöisesti hoitavat eläimiä huonosti? Kuitenkin eläinten kasvu, lihantuotto ja maidontuotanto on noin kaksinkertainen verrattuna "entisiin hyviin aikoihin" (50v sitten). Kurituksen pelkokoko pakottaa eläimet ahkeroimaan ? :) Huonosti hoidettu eläin ei tuota, ja sellainen karjanpito päätyy pian konkurssiin. Näin talouselämän lait huolehtivat jonkin verran myös eläinsuojelusta!

Alla maaseudun tulevaisuuden artikkeli 20.6.2001

Tanskan eläineettinen neuvosto: Luomukanat eivät ole häkkikanoja onnellisempia.

Olstykke (MT)

"Mikään kanalatyyppi ei täytä lain vaatimuksia eläinten hyvinvoinnista", sanotaan Tanskan eläineettisen neuvoston juuri julkistamassa raportissa. Sen mukaan kaikissa tämänhetkisissä tuotantomuodoissa on vakavia puutteita. Laki vaatii, että eläimet suojataan kivulta, pelolta ja kärsimykseltä. Vapaasti liikkuvilla ja luomukanoilla ei ole raportin mukaan sanottavasti paremmat olot kuin häkkikanoillakaan. "Luomukanaloissa kuolleisuus oli keskimäärin 16%, mikä on 3-4 kertaa niin suuri kuin häkkikanaloissa. Tämä johtuu muun muassa sairauksista, petoeläimistä, sulkien nokkimisesta, kannibalismista ja huonosta rehusta", sanoo neuvoston puheenjohtaja, professori Peter Sandö. "Joissakin tapauksissa uudistetut, entistä suuremmat häkit ovat parempi vaihtoehto tuotantomuodolle", jatkaa Sandö. "Jos kuluttajat ovat maksaneet ylihintaa luomukananmunista, heitä on harhautettu. Hinnalla ei ole edistetty kanojen hyvinvointia." , sanoo Sandö.

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 

19. Peltoviljelyn ympäristövaikutukset  Iso Petäjä on kannatellut lasten kiikkuja jo yli 300v ja on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 1963 lähtien

1. Ravinnepäästöt

Mavero-tutkimus -92: Huuhtomat keskimäärin: N 7,6-20 kg/ha P 0.9-1.8 kg/ha pelloilta….K noin 7 kg . Ravinnepäästöt aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä.... happikatoa.... virkistysarvon alenemista.

Huuhtoutumista on pyritty vähentämään lannoitusta vähentämällä. Alhaiset maataloustuotteen hinnat ovat myös vaikuttaneet samaan suuntaan: viljely on muuttunut laaja- ja leväperäiseksi.

LANNOITUKSEN VÄHENTÄMINEN ja kasvinsuojelun laiminlyöminen on laskenut satoja selvästi: Sadot 1990-luvulla (http://www.mmm.fi/tike/tilasto/tuotanto/vilja-aikasarja.htm)

Hehtaarisadot (100 kg)

       

vuosi

Kevätvehnä

Ruis

Ohra

Kaura

Herne

1990

33.90

30.10

35.40

36.70

29.30

1991

36.20

27.10

32.90

33.70

25.30

1992

23.40

25.00

28.10

30.20

17.90

1993

36.60

27.70

36.70

36.40

23.60

1994

38.00

25.80

36.80

34.60

22.40

1995

37.10

27.70

34.20

33.30

24.20

1996

40.20

24.60

34.30

33.70

23.40

1997

37.90

20.70

34.40

33.70

21.90

1998

28.50

15.70

23.90

25.90

12.10

1999

21.10

19.20

27.00

24.50

15.00

 

Taulukko: ravinteiden käyttö lannoituksessa Suomessa: Lähteet vuoteen 1994 Ympäristötilasto, siitä eteenpäin Tietovakka 2000

vuosi...... Typpi N..... Fosfori P...... Kalium K.... Yhteensä.... Kalkki....
1960 23.1 16.7 22.2 62.0 81.3
1970 58.3 27.2 40.0 125.5 159.5
1980 83.3 27.9 50.2 161.4 397.0
1985 88.9 30.8 56.6 176.2 594.6
1990 111.5 30.7 57.6 199.8 497.3
1992 92.8 19.9 39.7 152.4 317.1
1994 94.1 19.0 40.0 153.2 306.3
1998 86 12 33 131  
1999 81 11 31 123  

Ravinteiden käyttö on edelleen laskenut ("näennäisviljely" yleistyy)
peltoala on nykyään noin 2 400 000 ha

KARJANLANTA ei ole ylläolevissa luvuissa mukana----sen määrä vuosittain noin: 20 000 000 tonnia, jossa ravinteita:
N 114 000 tonnia.... noin 45 kg/ha
P 21 000 tonnia.... noin 8.4 kg/ha
K 132 000 tonnia.... noin 53 kg/ha (Ympäristötilasto)

 

a) FOSFORI----minimitekijä rannikkovesissä (fosforilisäys rehevöittää)-----jyvissä noin 0,33 %, oljissa noin 0.1 %... jyväsadossa poistuu noin 10 kg/ha----lannoituksena annettava huomattavasti enemmän, koska fosfaatti-anionilla on taipumus muodostaa maassa vaikealiukoisia yhdisteitä Al ja Fe kanssa----pääasiallinen otto H2PO4- - anionina

Fosforipäästöt: pääasiassa maa-aineksen mukana (eroosio)----eloperäisillä mailla myös vesiliukoisena (äsken mineraloitunutta ?)----nurmilla myös pinnanmyötäisesti, vesiliukoisena 

b) TYPPI----minimitekijä sisävesissä (typpilisäys rehevöittää)---kasvit muodostavat epäorg. typestä aminohappoja, 20 erilaista-----valkuaisaineet vararavintona, solukalvojen rakenneosina, entsyymien kantajaosina-----nukleiinihapot tumassa, kromosomien rakenneosina………………typen puute ilmenee herkästi sadon määrässä ja laadussa----varsinkin vegetatiivinen kasvu (vihermassan tuotanto) kärsii typen puutteesta----klorofyllipitoisuus alenee, kellertävä väri, kasvuaika lyhenee, sato pieni…liian runsas typensaanti: rehevä kasvu, ohuet solunseinät, lakoutumista, sienitauteja ---kasviin voi kertyä nitraattia--- pelkistyy eläimen suolistossa nitriitiksi---myrkytys

 

luontaiset typpilähteet

-orgaaniseen ainekseen sitoutuneena maassa on 3000-12000 kg/ha, siitä noin 1% vapautuu (=mineraloituu) vuosittain, siis 30-120kg (oljissa palautuu noin 20 kg----sadevedestä tulee 1-5 kg N/ha/v

typpi ympäristökysymyksenä

-ammoniakin NH3 haihtuminen, myötävaikuttaa happaman laskeuman syntyyn (tutkijat hieman erimielisiä…)…typen oksidien joutuminen ilmakehään (esim. N2O,typpioksiduuli) vaikuttaa otsonikatoon-----NO3-huuhtoutuminen rehevöittää järviä (tämä lienee pahinta)

kotieläinten lannassa Suomessa noin 70 000 tonnia liuk N (noin 30 kg/ha) (kok N 115000 t... 45 kg/ha)----ammoniakkina haihtuu noin 30 000 tonnia ! (80 % Suomen ammoniakin kokonaispäästöistä) (multaaminen auttaisi !)-----Suomen typen oksidipäästöistä 15000 tn maataloudesta (=5 % Suomen typen oksidien kokonaispäästöistä)

Typpipäästöt

- noin 70-80 % väkilannoitetypestä tulee korjatuksi talteen sadossa---- eloperäisillä lannoiteaineilla oikeaoppisella käytöllä noin 30-40 %

LOPPUOSAN KOHTALO melko vaikea selvittää:--- haihtuu (ammoniakkina tai denitrifikaatiossa)... vaikea mitata: huuhtoutuu nitraattina (mitattavissa), varastoituu maahan ( mitattavissa vain pitkän aikavälin muutokset (yli 10 v))

 

 

 

KUVA: Typen vaiheet maassa

 

viljelyssä huomioonotettavaa

-karjanlannan levitysaika ja -tapa (N)-----syyskyntö(+ sen ajoitus) / kevätkyntö (N+P)-----sijoituslannoitus (N+P)-----sadetus (N)-----minimimuokkaus (N+P) (=kevennetty muokkaus/auraton viljely/nollamuokkaus/ suorakylvö)-----monivuotiset kasvit -----(kyntösuunta ?) (P)-----suojakaistat ja -vyöhykkeet (P)-----lannoitteen sijoittaminen juuristovyöhykkeeseen (N+P) ----lannoitustaso: .... huuht/ sato-kg (N+P)-----kesannoista luopuminen (myös viher-) (N+P)-----rikkatorjunta muilla kuin mekaanisilla keinoilla (N+P)

Hyväkuntoisessa maassa typpi pyrkii muuttumaan herkästi huuhtoutuvaan nitraattimuotoon riippumatta siitä, onko se peräisin maan luontaisista varoista, lannoitteesta, lannasta, kompostista tai onko se palkokasvien ilmasta sitomaa. Tappioiden suuruus riippuu (lannoitelajin lisäksi) sademäärästä ja maan vedenpidätysominaisuuksista. Huuhtoutumisriski on suuri karkeilla, helposti vettä läpäisevillä mailla. Huonosti läpäisevillä ja tiivistyneillä mailla huuhtoutuminen on vähäisempää, mutta niillä nitraatti voi pelkistyä ja karata kaasumaisina yhdisteinä ilmakehään.

Ympäristön kannalta siisteimpiä ovat lannoitusaineet, joiden typpi on liukoisessa muodossa (väkilannoitteet , virtsa). Niiden typpi tulee kasvien käyttämäksi ennen syysvalumaa, eikä siten huuhtoudu. Näitä lannoitus aineita ei tule käyttää syys- eikä talvilevitykseen (suuret tappiot).

Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan väkilannoitetypen huuhtouma on normaalilannoitustasolla 0,3-2 % käytetystä typpimäärästä. (MTTK: Jaakkola 1986, Yläranta, Uusi-Kämppä 1989)

Karkean kuvan väkilannoitteen ja eloperäisen (orgaanisen) lannoitusaineen välisestä erosta antaa korvaussuhde, jolla väkilannoitetyppi tulee korvata orgaanisen lannoitusaineen typellä. Esim karjanlannan typpeä on käytettävä yli kaksinkertainen määrä, jotta päästään samaan satotulokseen.(Viljavuuspalvelu ym) Sama koskee myös ns. vihantalannoitusta. Aivan tarkkoja vertailuja on vaikea tehdä erilaisen jälkivaikutuksen vuoksi.

Viljelykasvien väliset erot huuhtoutumisen kannalta johtuvat pitkälti niiden ravinteiden oton eriIaisesta ajoittumisesta. (ja eroista vedentarpeessa sekä mahd muokkaustarpeessa). Nurmesta ja sokerijuurikasmaasta huuhtoutuu yleensä typpeä vähemmän kuin kevätviljapelloilta, koska niiden ravinteiden ja veden otto jatkuu pitempään. Ne hyödyntävät pellon ravinnevaroja myöhään syksyyn eikä huuhtoutumista ehdi kovin paljon tapahtua. Jokioisten savimaalla tehdyissä kenttäkokeissa vuosina 1980-1982 ohraruuduilta huuhtoutui keskimäärin noin neljä kertaa enemmän typpeä kuin yhtä paljon typpeä saaneilta nurmiruuduilta . (taulukko 2)

Taulukko 2. Keskimääräiset nurmi- ja ohrasadot, typen otto ja nitraatti typen huuhtoutuminen vuosina 1980-1982 (Jaakkola 1984) .

…………..N-lannoitus……….Sato………………….. nitraattitypen huuhtoutuminen

…………..kg/ha……..kg /ha…..N kg /ha…………….kg /ha

Nurmi………100………3850……….56……………….1 .4
……………...200……....6060………112………………3.0
Ohra…………50………2060………..37………………6.8
……………...100………3050….……59……………….6.4

Ylläkuvattu, mitattu N-huuhtouma sisältää lannoitetypen+ maan omien N-varojen huuhtouman. Typpilannoituksen kaksinkertaistaminen (50 kg:sta 100 kg:aan /ha) ei vaikuttanut typen huuhtoutumiseen ohraruuduilla, mutta nurmella lannoitemäärän kaksinkertaistaminen (1OO kg:sta 200 kg:aan/ha) lisäsi huuhtoutumistappioita. Koska satojen typpisisältö ei kasvanut lannoitemäärää vastaavasti, korjaamatta jääneisiin kasvinosiin ja juuristoon sitoutuneen typen määrä kuten ilmeisesti myös muut kuin huuhtoutumistappiot lisääntyivät. (haihtuminen)

 

Huippusadot ja teollisuuden tavoittelema viljan laatu sekä ympäristönsuojelu eivät ole ristiriidassa keskenään. Esimerkki vuoden 1998 ISO-VILJA® -tutkimuksesta. Myöhempien vuosien tutkimuksesta saatu aivan samansuuntaiset tulokset.

Viljatutkimus_2004

VILJATUTKIMUS_2003

VILJATUTKIMUS 2002

Ohra 1998

N lannoitus Kg

N sato kg

N tase Kg

Lannoite kust. P.

Tärkkelys %

HLP Kg

Alle 2000

94

22

66

43

62,3

59,5

2000-3000

92

42

39

23

60,9

61,5

3000-4000

93

55

32

17

63,3

63,6

4000-5000

93

69

5

13

62,8

66

Yli 5000

96

87

-15

11

63,4

67,5

             

Korkeimpiin satoluokkiin päästiin oikealla pH:lla sekä tautien torjunnalla!

 

 

Kuva: Lannoitustason vaikutus satoon ja huuhtoutumiseen

 SATOKILOA KOHDEN PIENIN HUUHTOUTUMA ON
LANNOITUSTASOLLA 150 KG TYPPEÄ / HA !!!!

 

2.TORJUNTA-AINEET

Maa- ja metsätaloudessa käytetään torjunta-aineita kasvitautien, tuhoeläinten ja rikkakasvien torjuntaan sekä kasvunsääteinä. Pellolle levitettävät valmisteet ovat useiden aineiden seoksia; vaikutusaineen eli pestisidin lisäksi niissä on liuottimia, kantoaineita ja kiinnitysaineita. Suomessa käytettävistä aineista tavallisimpia ovat rikkakasvien hävitteet eli herbisidit, tautien torjunta-aineet eli fungisidit ja tuhohyönteisten torjunta-aineet l. insektisidit.

Kuva: torjunta-aineiden käyttömäärät ovat laskeneet (myös viime vuosina) (ehkä liikaakin: pellot kasvavat biodiversiteettiä)

Tämä kuva on jo hieman vanhentunut. Aineet ovat tulleet paremmiksi, ja käyttömäärät siten laskeneet edelleen

Torjunta-aineen haitallisuutta terveydelle kuvataan LD50-luvulla. Se on yleensä rotilla tehdyssä kokeessa saatu arvo. Se ilmoittaa, montako milligrammaa ainetta tarvitaan kerta-annoksena elopainokiloa kohden, jotta 50% koe-eläimistä kuolee. Esim ruokasuolalla luku on noin 3000. Siis 3000 mg eli 3 g riittää tappamaan kilon painoisen rotan. Vastaavasti 80 kilon rotta saattaisi kestää 240 g suolaa. Mitä pienempi LD50-luku on, sitä haitallisempi kyseinen aine on syötynä. Alla olevissa teksteissä mainitaan torjunta-aineiden LD50-lukuja.

Muutamia herbisidejä

1. Fenoksivoihappojohdannaiset

-diklorproppi (Dipro ym)…LD50 800…käyttö 1-2 kg/ha….varoaika 21 vrk…Englanti 1961
-MCPA (MCPA-neste ym)…LD50 700…käyttö 0.75-3,0 kg/ha…varoaika 21 vrk

2. Organofosforiyhdisteet

-glyfosaatti (Roundup, Agress ym)…USA 1971 pat….käyttö 0,5-2,2 kg/ha…LD50 5600

3. Triatsiinit

-terbutylatsiini (Gardoprim ym)…LD50 2160…pääasiassa maavaikutus...vars metsätal. käytössä

4. Sulfonyyliureat, ns. gramma-aineita, eli käyttömäärät vain grammaluokkaa!!!

-klorsulfuroni…LD50 5540 (tehoaine)…käyttö 3-4 g/ha (tehoaine)…lehti- ja maavaikutus…USA 1979…GLEAN: klorsulfuroni 20 %... LD50 noin 25000 (käyttö noin 15g/ha)

Kemialliset torjunta-aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: epäorgaanisiin ja orgaanisiin.

Epäorgaanisista fungisideista tunnetuimpia ovat eräät elohopea-, kupari- ja arseeniyhdisteet, joita on käytetty siementen peittausaineina sekä hedelmä ja viiniviljelmillä. Ne ovat kuitenkin jäämässä pois käytöstä, sillä ne ovat melko vaarallisia ihmisten terveydelle ja niihin liittyy ympäristöriskejä. Myöskään niiden teho ja valikoivuus ei ole yhtä hyvä kuin orgaanisten valmisteiden. Raskasmetalleja sisältäviin torjunta-aineisiin sisältyy riski niiden kertymisestä humuspitoiseen pintamaahan. Suurina pitoisuuksina ne voivat haitata kasvienkin kasvua. Saksassa on esimerkkejä, joissa vuosikymmeniä jatkunut kupariyhdisteiden käyttö humalaviljelyksillä on johtanut niin voimakkaaseen kuparin rikastumiseen että se on aiheuttanut tuntuvia sadonalennuksia humalan jälkeen viljellyillä kasveilla. Sianrehuihin lisätyn kuparin on todettu aiheuttavan ongelmia laitumilla, joita on lannoitettusuurilla sian lantamäärillä . Japanista on raportoitu tapauksesta, jossa riisi ei tuottanut juuri lainkaan satoa ensimmäisenä vuotena kasvaessaan maassa, joka oli ollut kauan omenaviljelmänä ja jossa oli käytetty arseeniyhdisteitä.

Orgaaniset pestisidit valmistetaan joko biosynteettisesti tai kemiallisesti. Biosynteettisiä valmisteita (esim. pyretriinit)pidetään yleensä helposti hajoavina. Maan mikrobit ovat tehokkaita ja monipuolisia hajottajia. Ne ovat sopeutuneet käsittelemään aineita, joiden kanssa ne ovat joutuneet tekemisiin luonnossa. Luonnonaineet tai sellaiset ihmisen valmistamat kemialliset aineet, jotka muistuttavat rakenteeltaan luonnonaineita, hajoavat pääosin hiilidioksidiksi ja ravinnesuoloiksi.

Synteettisten aineiden hajoaminen on sitä vähäisempää, mitä enemmän ne rakenteeltaan poikkeavat luonnossa esiintyvistä yhdisteistä. Mikrobit pilkkovat tehokkaasti luonnon aromaattisia yhdisteitä kuten bentsoehappoa. Jos tällaisessa yhdisteessä vetyatomeja on korvattu kloorilla, saadaan klooriaromaattisia yhdisteitä, joiden hajotukseen mikrobit eivät yleensä pysty.

Orgaanisia torjunta-aineita on erittäin monentyyppisiä, minkä vuoksi myös niiden biologinen tai kemiallinen hajoaminen sekä pidättyminen maahan vaihtelee paljon. Bakteerit ja sienet voivat käyttää torjunta-ainetta hiilenlähteenään ja saavat siitä energiaa. Tällaista hajotusta sanotaan metaboliseksi. Jos maassa käytetään pitkään samaa metabolisesti hajoavaa valmistetta, mikrobit sopeutuvat siihen ja pystyvät hajottamaan sitä yhä nopeammin. Ruotsissa on mm havaittu, että MCPA:n (2-metyyli-4-kloorifenoksietikkahappo) hajoamisaika on parissakymmenessä vuodessa lyhentynyt 20 viikosta 7 viikkoon. Tätä herbisidiä käytetään yleisesti Suomessakin kaksisirkkaisten rikkakasvien hävitteenä. Sen jäämäongelmat ovatkin verraten vähäisiä. Jäämiä voi esiintyä mullassa muutaman kuukauden ajan ja oljissa yli vuoden. Jos fenoksiherbisidien käyttö pellolla lopetetaan, maa säilyttää niiden suhteen hajotuskykynsa muutaman vuoden ajan.

Pestisidien turvallisuutta pyritään jatkuvasti parantamaan ja valikoimista karsitaan koko ajan haitallisiksi osoittautuneita valmisteita.

TORJUNTA-AINEITA, esimerkkejä (ja niiden LD50-luvut):

-NaCl ……………………3000 (eli ruokasuola)
-elohopea …………………16
-kvintotseeni…………..12000
-simatsiini……………..>5000
-MCPA…………………..700
-diklorproppi…………….800
-glyfosaatti……………>4000
-ureaherbisidit, kauppavalmisteet 10000-25000, käyttömäärä 10-25 g/ha

 

viljelyssä huomioonotettavaa /torj. aineet

-ennaltaehkäisevät keinot: oikea viljelykierto ym.
-torjunnan tarve harkittava, ei turhia ruiskutuksia (hintakin ohjaa ajattelua tähän suuntaan)
-ainevalinta : pienannosaineet tms. luonnolle haitattomimmat
-ruiskun hyvä kunto vähentää aineen hukkaantumista: pienemmät käyttömäärät

 

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 

 

Skepsis-keskustelu: Esimerkkejä ilmiselvistä höpöjutuista, vastaus kysymykseen:  Iso Petäjä on kannatellut lasten kiikkuja jo yli 300v ja on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 1963 lähtien

- hourujen kärkikastiin kuuluu ainakin homeopatia. Varsinkin silloin se on tosihömppää, jos kuvitellaan eläintenkin saavan siitä apua (luomutuotanto), niiden usko kun lienee aika heikko.

- kyllä tulevaisuuden lukeminen kädestä, tähdistä tai sammakon loikasta (sääennustaja) on selvää soopaa myös.

- ihmisten vaikeiden sairauksien hoitoon on tarjolla (hädänalaista tilaa hyväksikäyttäen) vippashoitokonsteja, joita ei voi järjellä ymmärtää. Jos nämä eivät myöskään tieteellisessä valvotussa tutkimuksessa osoita tehoaan, on ne luettava hömppäkategoriaan. Oikeastaan ne tulisi lukea rikolliseksi toiminnaksi silloin, kun ihmisiltä otetaan "hoidosta" rahaa.

- seuraavaksi tulevat joulupukki ja tontut

(pikkulapsi, ja lapsenmielinen uskoo helposti kaiken, menninkäisistä alkaen. Aikuisten tehtävä on ehkä kertoa satujakin, mutta myös mainita, että ne ovat vain satuja.)

 

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 

 

 

Gastrofuturologia (pakina vastapainoksi grafologialle, käsialasta "ennustamiselle", skepsiksen palsta)  No tämä juttu on vaan vastapainona hömppäisille ennustamisopeille

Tiesitkö, että itse kukin meistä jättää ruokapöydästä poistuessaan lähes sormenjälkeä vastaavan ainutlaatuisen tutkimus- ja todistusaineiston jälkeensä? Tyhjäksi syöty lautanen kertoo taitavalle tulkitsijalle aterioijasta paljon enemmän kuin käsialanäyte, horoskooppi ja virkatodistus yhteensä.

Poikkitieteellisyyden kuuma sana gastrofuturologia yhdistää tavallaan meille jo niin tutut tieteenalat, astrologian, yritysfuturologian, gastronomian ja grafologian. Sen sijaan sitä ei pidä sekoittaa gastroenterologiaan, jonka ulottuvuudet ovat toisaalla ihmisen olemuksessa. Uusi tieteenhaara auttaa tutkimaan ihmisen persoonallisuutta ja luonteenpiirteitä.

Gastrofuturologian tärkein työkalu on tavallinen ruokalautanen, mutta sen ohessa myös äsken käytetty juomalasi ja aterimet ovat tärkeitä tuomaan gastrofuturologiseen luonneanalyysiin varmuutta. Samoin koko ateriointiympäristö kertoo paljon henkilön psyykkisestä olemuksesta. Ottamalla kaikki mainitut seikat huomioon saadaan paljon tarkempi ja monivivahteisempi tulos kuin vanhanaikaisilla menetelmillä (esim. grafologia).

Gastrofuturologinen testi järjestetään laittamalla "pöytä koreaksi" ja jättämällä koehenkilö rauhassa keskittymään suoritukseensa, siis syömään. Sopiva aika suoritukseen on yksi tunti. Sitten on gastrofuturologin vuoro. Seuraavassa eräitä tyypillisiä tilanteita (case) ja niiden tulkinta pääpiirtein:

-siistin huoliteltu tulos, yhdensuuntaisin vedoin viimeistelty lautanen, aterimet siististi: jämäkkä, täydellisyyteen pyrkivä henkilö (tai sitten yksineläjä ilman tiskikonetta). Sopivuus hyvä esim. kirjanpitotehtäviin.

-henkilö syönyt pöydästä kaikki kasvikset, mutta ei lihaa: suhtauduttava varoen, ei sovi ainakaan turkisalalle. Miel. ohjataan toiseen firmaan.

-lautanen pyyhitty tarkkaan, määrätietoisin vedoin , jäljellä runsaasti perunankuoria ja juustokääreitä, voi syöty loppuun ja kermat juotu: flegmaattinen pyknikkotyyppi, kiireetön pohdiskelija, sopivuus paras julkishallinnon palvelukseen.

-lautanen rikki, tuolille virtsattu, kaikki oluet juotu, lautasliinaa syöty, tekohampaat pöydän alla: henkilöllä saattaa olla terveydellisiä ongelmia (mahd. alkoholi). Kohtaa elämässä vastoinkäymisiä. Ei suositella työhönottoa.

-huoleton yleisvaikutelma, ruokaa pöydälläkin, syöty vain vähän, olueen ei koskettu, lautanen nurinpäin, mahd. ulostetta tuolilla: henkilö on vastikään oppinut omatoimisen ruokailemisen (harvinainen työhönottotilanteissa). Henkilö omaa kasvupotentiaalia.

-poistunut paikalta syömättä mitään: Valikoiva, jopa nirso. Mahd. työtä karttavakin. Ei suositella.

-poistunut paikalta syötyään kaiken. Ottanut myös pöytähopeat ja kukkavaasin: Jokseenkin epäluotettava. Mahd. työtä kartteleva. Ei suositella. Tyypillinen ikuinen kortistolainen.

Menestykseen pyrkivien yritysten henkilöstöpäälliköiden tulisi ottaa uusi tieteenala vakavasti huomioon valitessaan persoonallisuustestein uutta henkilöstöä. Pystyykö vanha kaavoihinsa kangistunut grafologia enää vastaamaan haasteisiin nykyisen yritystenvälisen kovan tehokkuuskilpailun aikana ? Gastrofuturologinen analyysi ei tule paljoakaan kalliimmaksi kuin grafologinen. Tosin materiaalikustannus on hivenen korkeampi.

Mainittakoon vielä, että ylläkuvatut caset ovat vain pieni katsaus gastrofuturologian mahdollisuuksiin. Pidemmälle vietynä voidaan tulkita kaikki haarukan ja lusikan piirrot ja niiden luomat figuurit, joista voi alan taitaja nähdä henkilön tarkemmat luonteenpiirteet ja tulevat ja menneet vaiheet paljon tarkemmin kuin koehenkilö itse pystyy ja muistaa. Näin koehenkilön itsetuntemuskin kehittyy. Vielä mainittakoon, että yhteys psyyken ja ruokailutuloksen välillä toimii myös toisinpäin. Oikea ruoka antaa oikeanlaiset värähtelyt. Miten syöt, sellainen olet ! Kehitä itseäsi ! Syötkö oikein ?

 

 

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu

 

 

 

Varo geenilehmää! / pakina, Iisalmen Sanomat, talvi 2001  Pharming meni nurin, lehmät hävitettiin ongelmajätteen tavoin. Osa-ansio tästä kuuluu geenimuuntelun vastustajille, kaipa se on myönnettävä

Ovat Pharmingissa laittaneet lehmän noin sadantuhannen geenin jatkoksi yhden ihmisen noin sadastatuhannesta. Näin lehmä osaa tuottaa ihmiselle lääkettä, joka tepsii moneen vaivaan.

Kun maalla ollaan viisaita, tehdään "merellä" vahinkoa, vai miten menikään vanha sanonta. Lehmän pelotellaan muuttuvan ihan hulluksi:

- ei pysy risuaidassa eikä puurakenteisessa navetassa. Eristystoimet oltava kuin ydinpommin varalle

- paska on ongelmajätettä, radioaktiivistakin varmaan, ja puoliintumisaika miljoona vuotta. Ei missään nimessä pellolle. Peruskallioon upottaminen saattaisi tulla kysymykseen

- liha ja maito samoin. Jos vaikka tarhaminkki pääsee tällaista lehmänraatoa maistamaan, niin se tottuu ihmislihan makuun, ja on oleva siten tietysti nykyisenkaltaisen sivilisaation tuho.

- maatila, jolla geenilehmä tai sen serkku on käynyt , on ikiajoiksi saastunut ja asumakelvoton

Vielä eettinen puoli: Kun Heluna on täten sadastuhannesosaksi eli 0,001 %:sesti ihminen, niin sen tulisi nauttia kansalaisoikeuksia, vaikkapa asettua ehdolle presidentinvaaleissa. (Ei varmaankaan viimeaikaisia pressoja hullumpi ?)

Ja vielä tämä: koko Pharmingin firmakin on kuulema ihan hullu: samaa lääkettä saadaan luomukonsteilla vaikka miten paljon eikä maksa paljon mitään. Luomuväki tietää.

 

 

 

 

 

 

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu