Maatalouden tuottavuuden kehittyminen viime aikoina

Linkkejä:
Käytännön Maamies, ruiskisa 
Maa- ja metsätalousministeriö, Luomuviljaraportti    (puolivälissä tekstiä on satovertailu, maatalouskirjanpitotiloilta)
Luomun sadot ja "lepovuodet" 
Maaseudun Tulevaisuus: ohra- ja ruiskilpailu

Alla olevat kuvat ovat mm. Hankkijan Kasvinjalostuslaitoksen julkaisuista ja Maaseudun Tulevaisuudesta

Viljojen satotasot:

Käyrän suunnastahan voisi päätellä, että 1800-luvulla sato oli miinusmerkkinen... Se on väärä tulkinta: oikea on se, että kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Nyt ns. vaihtoehtoaatteet tekevät kaiken tämän tyhjäksi

 

Karjataloudessa kehitys on ollut vielä suotuisampi, ks. kuva alla

 

LEHMÄHÄN EI PAKOLLA LYPSÄ! Hyvä hoito on tuonut hyvät tulokset!

 

Luomutyyppinen tulkinta:  "Maa pakotetaan nyt tuottamaan, lehmä pakotetaan lypsämään."

Asiaa selventävää historiaa: Nurmiviljely ja muukin karjan rehujen  viljely on suhteellisen nuorta (noin 100 vuotta). Aiemmin lehmät laidunsivat metsissä, rannoilla ja luonnonniityillä, ja talvirehu kerättiin samoin luonnosta. Niinpä lehmän tuotostaso olikin 1800-luvun alkupuoliskolla vielä reilusti alle 1000 kg maitoa/vuosi. Nyt ollaan suunnilleen kymmenkertaisissa luvuissa. Vanhoina (hyvinä?) aikoina kerrotaan lehmien usein kuolleenkin nälkään  lopputalvesta. Latojen olkikatot kelpasivat hätärehuna, ja elossa selvinneet lehmät jouduttiin joskus kantamaan keväällä navetasta laitumelle, kun nälkä oli vienyt eläinten voimat. Karjankasvatuksen voidaankin katsoa tuottaneen päätuotteena lantaa ruis-, ohra-, ja perunapelloille, joita tarvittiin ihmisravinnon tuottamiseen. Lehmät tuskin olivat erityisen onnellisia.

 

 

 

Seuraavissa kuvissa kehitystä hieman tarkemmin:

kuva 1: Leipäviljojen sadot kaksinkertaistuivat Suomessa 1950-1990

Käyrän suunnastahan voisi päätellä, että 1800-luvulla sato oli miinusmerkkinen... Se on väärä tulkinta: oikea on se, että kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Nyt ns. vaihtoehtoaatteet tekevät kaiken tämän tyhjäksi

 

Kuva 2:  Rehuviljasadot samoin

Käyrän suunnastahan voisi päätellä, että 1800-luvulla sato oli miinusmerkkinen... Se on väärä tulkinta: oikea on se, että kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Nyt ns. vaihtoehtoaatteet tekevät kaiken tämän tyhjäksi

 

 

Taulukko1. LANNOITUKSEN VÄHENTÄMINEN ja kasvinsuojelun laiminlyöminen (luomussa ja muutenkin) on laskenut satoja selvästi 1990-luvulla (http://www.mmm.fi/tike/tilasto/tuotanto/vilja-aikasarja.htm)

Hehtaarisadot (100 kg)

        

vuosi

Kevätvehnä

Ruis

Ohra

Kaura

Herne

1990

33.90

30.10

35.40

36.70

29.30

1991

36.20

27.10

32.90

33.70

25.30

1992

23.40

25.00

28.10

30.20

17.90

1993

36.60

27.70

36.70

36.40

23.60

1994

38.00

25.80

36.80

34.60

22.40

1995

37.10

27.70

34.20

33.30

24.20

1996

40.20

24.60

34.30

33.70

23.40

1997

37.90

20.70

34.40

33.70

21.90

1998

28.50

15.70

23.90

25.90

12.10

1999

21.10

19.20

27.00

24.50

15.00

 

Taulukko 2.: ravinteiden käyttö lannoituksessa Suomessa: Lähteet vuoteen 1994 Ympäristötilasto, siitä eteenpäin Tietovakka 2000

vuosi...... Typpi N..... Fosfori P...... Kalium K.... Yhteensä.... Kalkki....
1960 23.1 16.7 22.2 62.0 81.3
1970 58.3 27.2 40.0 125.5 159.5
1980 83.3 27.9 50.2 161.4 397.0
1985 88.9 30.8 56.6 176.2 594.6
1990 111.5 30.7 57.6 199.8 497.3
1992 92.8 19.9 39.7 152.4 317.1
1994 94.1 19.0 40.0 153.2 306.3
1998 86 12 33 131  
1999 81 11 31 123  

 

Ravinteiden käyttö on tuosta edelleen laskenut ("näennäisviljely" yleistyy)
peltoala on nykyään noin 2 400 000 ha

 

Alla torjunta-aineiden myynti Suomessa

 

Mainittakoon, että biodiversiteettiä tosiaan on luomussa:

Maaseudun Tulevaisuus 4.6.2001. kertoo tutkimuksesta (jonka tavanomainen ihmissilmä pystyy pelloilla kyllä toteamaankin): Luomupelloissa on kaksinkertainen rikkakasvimäärä. Luomukansa kääntää tämänkin edukseen: Se onkin monimuotoisuutta, biodiversiteettiä. Ja kyse on "oheiskasveista", jotka parantavat myös hyönteisten viihtyvyyttä pellossa. Itse vilja ei oikeastaan olekaan tärkeää...

(Otsikko oli hauska ja johdatteleva: "Luomupellolla vallitsee lajien runsaus") ... itse asiassa lajeja ei tainnut olla sen enempää... ei ainakaan enemmän kuin on piiriojan takana!

Juolavehnän versojen määrä

 

Taulukko 3. Kannattavuustutkimuksessa mukana olevien luomu- ja tavanomaisten viljatilojen keskeisiä tunnuslukuja vuosina 1994-1997. (Lähde: MTTL, Tiedonantoja 208/1996, Tutkimuksia  220/1997 ja Tutkimuksia 240/2000). Maa- ja metsätalousministeriö, Luomuviljaraportti 

 

 

  

Matin Maaseutusivut: hakemistoon/etusivu